Rekisteritutkimus pysyvien yläkulmahampaiden puhkeamisesta ja hampaiston kehityksellisistä poikkeamista. Piirteet panoraamaröntgenkuvissa sekä kulmahampaiden hoidon tarve
Väitöstilaisuuden tiedot
Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika
Väitöstilaisuuden paikka
Markku Larmas -sali (H1091), Dentopolis (Aapistie 3, Oulu)
Väitöksen aihe
Rekisteritutkimus pysyvien yläkulmahampaiden puhkeamisesta ja hampaiston kehityksellisistä poikkeamista. Piirteet panoraamaröntgenkuvissa sekä kulmahampaiden hoidon tarve
Väittelijä
Hammaslääketieteen lisensiaatti Jenni Ristaniemi
Tiedekunta ja yksikkö
Oulun yliopiston tutkijakoulu, Lääketieteellinen tiedekunta, Väestöterveyden tutkimusyksikkö
Oppiaine
Hammaslääketiede, hampaiston kehitys- ja oikomisoppi
Vastaväittäjä
Professori Janna Waltimo-Sirén, Turun yliopisto
Kustos
Dosentti Raija Lähdesmäki, Oulun yliopisto
Yläkulmahampaiden puhkeamista tulee seurata hampaiston kehitysvaihe ja hammaskaaren tila huomioiden
Pysyvien yläkulmahampaiden puhkeaminen on monivaiheinen tapahtumasarja, jossa esiintyvät poikkeamat ovat merkittävä kliininen ongelma kehittyvässä purennassa. Kulmahampaan puhkeamispoikkeama voidaan havaita varhain, jolloin hoito on yksinkertaista ja kustannustehokasta. Kulmahampaiden puhkeamisongelmat kuuluvat joukkoon kehityksellisiä poikkeamia, joita kutsutaan ”Dental Anomaly Patterns” (DAP-piirteet).
Väitöstutkimuksessa tarkasteltiin yläkulmahampaan puhkeamisen aikaisia kehityksellisiä piirteitä panoraamaröntgenkuvassa (PTG-kuva) ja hoitoja, joita oli tarvittu poikkeavasti puhkeavan kulmahampaan ohjaamiseksi hammaskaarelle. Lisäksi työssä kartoitettiin DAP-piirteiden esiintymistä samoilla yksilöillä sekä näiden piirteiden esiintymistä suhteessa tutkittuihin kulmahampaan piirteisiin. Tämä rekisteritutkimus koostui 1454 itäsuomalaislapsen PTG-kuvasta noin 9,5-vuotiaana ja samojen lasten 1962 yläkulmahampaan myöhemmästä hoidontarve- ja hoitotiedosta.
Väitöstutkimuksessa havaittiin, että noin joka kymmenes yläkulmahammas tarvitsi hoitoa sisältäen kulmahampaan puhkeamista ohjaavat varhaishoitovaihtoehdot. Yleisin kulmahampaan tarvitsema hoito oli ahtauden hoitoa. Kulmahampaan päällekkäisyys toisen etuhampaan kanssa ja suuri kallistuskulma ennustivat merkittävimmin hoidon tarvetta. Kun kulmahammas puhkesi suuhun ilman hoitoa, päällekkäisyys ja suurempi kallistuskulma PTG-kuvassa esiintyivät useammin hampaistokehityksen varhaisemmissa vaiheissa.
DAP-piirteitä havaittiin noin joka kolmannella lapsella ja yleisin piirre oli maitoposkihampaiden jääminen vaihduntahampaistossa irti purennasta (infraokkluusio). Synnynnäisesti puuttuva hammas, tappimainen toinen yläetuhammas ja myöhäinen hampaistoikä esiintyivät useammin yhdessä. DAP-lapsille toteutettiin varhaishoitoa kulmahampaan puhkeamisen edistämiseksi lähes kaksi kertaa useammin kuin lapsille ilman DAP-piirteitä. Myöhäinen hampaistoikä oli yhteydessä kulmahampaan varhaishoitoon.
Tutkimustulosten perusteella yläkulmahampaiden puhkeamisen seuranta tulee suhteuttaa lapsen pysyvän hampaiston puhkeamisaikatauluun ja hammaskaaren tilaan. Hampaiston kehityksen seuranta on tärkeää vuoden kahden sisällä ensimmäisen vaihduntavaiheen päätyttyä, jotta kulmahampaan puhkeamispoikkeaman varhaishoito on mahdollista. Lakisääteiset oppilaan suun terveystarkastukset tehdään ensimmäisellä ja viidennellä luokalla. Hampaiston kehitysvaihe vaihtelee useita vuosia samanikäisten lasten välillä korostaen hampaiston kehityksen yksilöllistä seurannan tarvetta. Pysyvien hampaiden puhkeamisen vaiheissa ilmenevä kehityksellinen poikkeama (DAP-piirre) edellyttää seurantaa mahdollisten muiden poikkeamien varalta.
Väitöstutkimuksessa tarkasteltiin yläkulmahampaan puhkeamisen aikaisia kehityksellisiä piirteitä panoraamaröntgenkuvassa (PTG-kuva) ja hoitoja, joita oli tarvittu poikkeavasti puhkeavan kulmahampaan ohjaamiseksi hammaskaarelle. Lisäksi työssä kartoitettiin DAP-piirteiden esiintymistä samoilla yksilöillä sekä näiden piirteiden esiintymistä suhteessa tutkittuihin kulmahampaan piirteisiin. Tämä rekisteritutkimus koostui 1454 itäsuomalaislapsen PTG-kuvasta noin 9,5-vuotiaana ja samojen lasten 1962 yläkulmahampaan myöhemmästä hoidontarve- ja hoitotiedosta.
Väitöstutkimuksessa havaittiin, että noin joka kymmenes yläkulmahammas tarvitsi hoitoa sisältäen kulmahampaan puhkeamista ohjaavat varhaishoitovaihtoehdot. Yleisin kulmahampaan tarvitsema hoito oli ahtauden hoitoa. Kulmahampaan päällekkäisyys toisen etuhampaan kanssa ja suuri kallistuskulma ennustivat merkittävimmin hoidon tarvetta. Kun kulmahammas puhkesi suuhun ilman hoitoa, päällekkäisyys ja suurempi kallistuskulma PTG-kuvassa esiintyivät useammin hampaistokehityksen varhaisemmissa vaiheissa.
DAP-piirteitä havaittiin noin joka kolmannella lapsella ja yleisin piirre oli maitoposkihampaiden jääminen vaihduntahampaistossa irti purennasta (infraokkluusio). Synnynnäisesti puuttuva hammas, tappimainen toinen yläetuhammas ja myöhäinen hampaistoikä esiintyivät useammin yhdessä. DAP-lapsille toteutettiin varhaishoitoa kulmahampaan puhkeamisen edistämiseksi lähes kaksi kertaa useammin kuin lapsille ilman DAP-piirteitä. Myöhäinen hampaistoikä oli yhteydessä kulmahampaan varhaishoitoon.
Tutkimustulosten perusteella yläkulmahampaiden puhkeamisen seuranta tulee suhteuttaa lapsen pysyvän hampaiston puhkeamisaikatauluun ja hammaskaaren tilaan. Hampaiston kehityksen seuranta on tärkeää vuoden kahden sisällä ensimmäisen vaihduntavaiheen päätyttyä, jotta kulmahampaan puhkeamispoikkeaman varhaishoito on mahdollista. Lakisääteiset oppilaan suun terveystarkastukset tehdään ensimmäisellä ja viidennellä luokalla. Hampaiston kehitysvaihe vaihtelee useita vuosia samanikäisten lasten välillä korostaen hampaiston kehityksen yksilöllistä seurannan tarvetta. Pysyvien hampaiden puhkeamisen vaiheissa ilmenevä kehityksellinen poikkeama (DAP-piirre) edellyttää seurantaa mahdollisten muiden poikkeamien varalta.
Viimeksi päivitetty: 27.9.2023