Rekisteritutkimus uusien skitsofreniapotilaiden kuolleisuudesta, työkyvyttömyydestä, sairaalahoidosta ja lääkehoidosta Suomessa

Skitsofreniaan sairastuneiden henkilöiden kuolleisuus on yleisväestön kuolleisuutta korkeampaa ja sairaus johtaa usein työkyvyttömyyseläkkeelle. Kuolleisuudessa ja työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisessä on havaittavia alueellisia eroja.

Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia skitsofreniaan sairastuneiden kuolleisuutta, työkyvyttömyyttä ja sairaalahoitoa sekä selvittää lääkehoidon yhteyttä kuolleisuuteen. Tutkimusjoukkoon kuuluivat vuosina 1995–2003 skitsofreniaan sairastuneet henkilöt Suomessa. Seuranta-aika oli 5 vuotta sairastumishetkestä alkaen. Tutkimus oli rekisteritutkimus, jonka aineistona olivat hoitoilmoitus-, kuolinsyyrekisteri-, eläkerekisteri- ja lääkekorvattavuustiedot.

Skitsofreniaa sairastavien kuolleisuus oli 4.4-kertainen yleisväestöön verrattuna. Kuolleisuus oli korkeaa kaikissa ikäryhmissä sairastumisiästä riippumatta. Yleisin kuolinsyy oli itsemurha. Itsemurhakuolleisuus oli 14-kertaa yleisempää kuin yleisväestöllä. Yleisin luonnollinen kuolinsyy oli sydän- ja verenkiertoelinten sairaudet. Skitsofreniaa sairastavat kuolivat sydän- ja verisuonitauteihin 6-kertaa useammin kuin normaali väestö.

Skitsofreniaan sairastuneista puolet jäi työkyvyttömyyseläkkeelle viiden vuoden kuluessa sairastumisesta. Miehet siirtyivät työkyvyttömyyseläkkeelle nuorempina ja useammin kuin naiset. Kuolleisuudessa ja eläkkeelle siirtymisessä oli havaittavissa alueellista vaihtelua. Etenkin itsemurhakuolleisuudessa alueelliset erot olivat suuria, mutta myös sydän- ja verisuonitautikuolleisuudessa oli havaittavissa alueellisia eroja.

Avohoidossa hoidetuilla vasta skitsofreniaan sairastuneilla henkilöillä oli parempi ennuste kuin niillä, jotka joutuivat sairaalahoitoon heti sairautensa alussa. Avohoidossa hoidetuilla oli alhaisempi kuolleisuus sekä alhaisemmat sairaalahoitopäivien, uusiutuvien sairaalahoitojaksojen ja vastentahtoisen hoidon määrät kuin sairaalassa hoidetuilla.

Lääkehoidon tarkastelu osoitti, että toisen polven antipsykoottien käyttö oli yhteydessä alentuneeseen kuolleisuuteen ja ensimmäisen polven antipsykootit kohonneeseen kuolemanriskiin. Klotsapiinin käyttö oli yhteydessä alhaisempaan itsemurhariskiin.

Skitsofrenian hoidon kehittymisestä ja avohoitopainotteisuuden lisääntymisestä huolimatta sairauden ennuste on edelleen huono. Huomiota tulee edelleen kiinnittää somaattisten sairauksien ennalta ehkäisyyn ja hoitoon kuin myös masennusoireiden ja itsemurhariskin arviointiin sekä hoitoon. Hoitoon ja kuntoutukseen tulee panostaa, jotta ehkäistään toimintakyvyn lasku ja siirtyminen työkyvyttömyyseläkkeelle. Skitsofreniaan sairastuneille tulisi taata yhdenmukaiset mahdollisuudet hyvään hoitoon ja kuntoutukseen eri puolilla Suomea.