"Sais rakastaa ketä haluaa ja olla millanen on". Alakouluikäisten suhdekulttuurit tyttöyksien rajapinnoilla sekä niiden moninaisuuden mahdollistuminen

Millaisia näkemyksiä alakouluikäisillä on sukupuolesta ja ihastumisesta? Kuinka romantiikkaan ja kelpaamiseen liittyvät asiat näkyvät lasten arjessa? Eveliina Puution väitöstutkimus käsittelee muun muassa näitä kysymyksiä. Se tarkastelee tyttöyksien näkökulmasta sitä, kuinka sukupuolisuus ja seksuaalisuus ilmenevät alakouluikäisten välisissä suhteissa. Sukupuolisuutta ja seksuaalisuutta käsitellään työssä suhdekulttuurien käsitteen avulla. Tutkimus osoittaa, miten suhdekulttuurit tuottuvat lasten välisinä seksuaalissävytteisinä hetkinä, heteroseksuaalisen ihannetyttöyden tavoitteluna sekä sukupuolen ja seksuaalisuuden totunnaisuuksista poikkeamisina.

Tutkimus syventää aiempia havaintoja siitä, kuinka lasten arjessa sukupuolen ja seksuaalisuuden toisin tekemiselle ei ole juurikaan tilaa. Se keskittyy myös tapoihin, joilla suhdekulttuurien moninaisuus tulee mahdolliseksi. Tutkimuksessa selvisi, että normatiivisista sukupuolen ja seksuaalisuuden ilmaisun tavoista etääntyminen, monenlaisten ilmaisujen toistuminen sekä erilaisiin ilmaisuihin kohdistuva hyväksyntä mahdollistavat ja ruokkivat monenlaisia suhteissa toimimisen tapoja. Lasten suhteiden moninaisuuden tutkiminen ja tukeminen on tärkeää. Siten voidaan paitsi edistää sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien lasten hyvinvointia myös laventaa kaikkia lapsia koskettavia sukupuoli- ja seksuaalioletuksia.

Tutkimus on toteutettu 2010- ja 2020-lukujen taitteessa kolmessa vaiheessa hyödyntämällä etnografisia, luovia ja osallistuvia menetelmiä sekä uusmaterialistista tieteenteoriaa. Sen aikana tutustuttiin erään pohjoissuomalaisen viidesluokan, ensimmäisen luokan ja kuudesluokan kouluarkeen ja järjestettiin lapsille suhteisiin syventyviä luovia työpajoja.

Tutkimuksen tulokset auttavat ymmärtämään lasten seksuaalisuutta ja sukupuolisuutta sekä sitä, kuinka päivittäiset hetket juurruttavat vaivihkaa käsityksiä itsestä, sukupuolesta ja romantiikasta. Koska suhdekulttuurit ovat merkityksellisiä lasten toimimisen, elämän ja ryhmään kuulumisen kannalta Puutio ehdottaa alakouluun ulottuvan systemaattisen suhdekasvatuksen opetussuunnitelman kehitystyötä. Lisäksi hän ehdottaa suhdekasvatuksen ulottamista osaksi kouluarjen käytänteitä, joissa lasten väliset suhteet jatkuvasti tapahtuvat.