Seitsemäsluokkalaisten kerrontaa kirjoittamisestaan opetusta eheyttävässä moniaineprojektissa

Oppilaiden kertomat myönteiset kokemukset yhdessä kirjoittamisesta avaavat uudenlaisia näkökulmia koulukirjoittamiseen. Yläkoulun alkuun sijoittuvassa tutkimuksessa tarkasteltiin seitsemäsluokkalaisten kerrontaa kirjoittamisestaan oppiainerajat ylittävän siirtolaisuutta käsittelevän moniaineprojektin yhteydessä.

Projektiin liittyi yhdessä kirjoittamisen kokeilu, jonka aikana oppilaat tuottivat tekstejä pääosin yhdessä kirjoittaen. Aiemmassa tutkimuksessa on esitetty perusteltu huoli kirjoittamisen taitojen rapistumisesta, joskin oppilaiden omat äänenpainot ovat jääneet vähälle huomiolle. Tämän tutkimuksen keskeisenä tavoitteena on käsitellä kirjoittamista mahdollisimman oppilaslähtöisesti niin, että oppilaat pääsevät itse kertomaan kirjoittamisestaan. Tavoitteena on myös saada uutta tietoa sekä ala- ja yläkoulun nivelvaiheen että oppiainerajat ylittävän ja yhteisöllisen kirjoittamisen merkityksestä.

Oppilaat luonnehtivat yhdessä kirjoittamista myönteisesti, mikä on tutkimuksen kannalta keskeistä. He kertovat yhdessä kirjoittamisen aikana oppineensa tiedonhankinta-, yhteistyö- ja neuvottelutaitoja, joita voi pitää opiskelun ja työelämän kannalta merkityksellisinä tulevaisuuden taitoina.

Tutkimustulokset osoittavat seitsemäsluokkalaisten kerronnan ilmentävän erilaisia kirjoittamiskäsityksiä, joiden mukaan kirjoittaminen voidaan nähdä esimerkiksi taitona, itseilmaisuna tai sosiaalisena toimintana. Yhdessä kirjoittaminen näyttäytyy varsin monipuolisena toimintana, sillä siihen kuuluu tekstin suunnittelua ja ideointia, varsinaista kirjoittamista, palautteen antamista ja vastaanottamista sekä tuotoksen ja työskentelyn arviointia.

Yhdessä kirjoittamisen haasteet ovat voitettavissa neuvottelemalla. Kirjoittajana kehittyminen näyttää merkitykselliseltä oppilaiden ilmaistessa kirjoittamisensa tavoitteita. Tulokset viittaavat kirjoittamisesta saadun palautteen tärkeyteen, sillä oppilaiden kerronnan mukaan rakentava palaute näyttää innostavan kirjoittamiseen ja sen kehittämiseen. Toisaalta on havaittavissa, että arvioidessaan kirjoittamistaan kielteiseen sävyyn oppilaiden kerronnassa ei ole viittauksia kirjoittajana kehittymiseen tulevaisuudessakaan.

Tulosten perusteella voi päätellä kaikkien oppilaiden hyötyvän kirjoittamiseen liittyvästä rohkaisemisesta sekä monipuolisen ja rakentavan palautteen saamisesta. Tutkimuksen käytännöllinen anti perustuu siihen, että oppilaiden näkökulmien huomioon ottaminen ja heidän äänensä vahvistaminen ovat tärkeitä kirjoittamisen opetuksen kehittämisessä ja opettajan oman toiminnan reflektoinnissa.

Tutkimuksessa hyödynnettiin kerronnallista lähestymistapaa, mikä pohjautuu oletukseen, että kirjoittamista koskeva todellisuus hahmottuu luonteeltaan kerronnallisena. Oppilaiden tuottamien suullisten ja kirjallisten aineistojen tarkastelussa sovellettiin kerronnallista analyysia, johon yhdistettiin oppilaiden käyttämän kielen havainnointia.