Selkärangan välilevyjen päätelevymuutosten perinnöllisyys
Väitöstilaisuuden tiedot
Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika
Väitöstilaisuuden paikka
F101, Aapistie 7
Väitöksen aihe
Selkärangan välilevyjen päätelevymuutosten perinnöllisyys
Väittelijä
Lääketieteen lisensiaatti Minna Kraatari
Tiedekunta ja yksikkö
Oulun yliopiston tutkijakoulu, Lääketieteellinen tiedekunta, Elinikäisen terveyden tutkimusyksikkö
Oppiaine
Kansanterveystiede
Vastaväittäjä
Dosentti Marja Mikkelsson, Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymä
Kustos
Dosentti Minna Ruddock, Oulun yliopisto
Uutta tietoa alaselän nikamien päätelevymuutosten perinnöllisyydestä
Väitöstutkimuksessa havaittiin ensimmäistä kertaa, että perinnölliset tekijät selittävät alaselän Modic-muutoksista noin 30 %.
Alaselkäkipu on merkittävä kansanterveydellinen ongelma, sillä jopa 84 % ihmisistä kärsii siitä elämänsä aikana. Vuosittain Suomessa kertyy yli kaksi miljoonaa sairaspoissaolopäivää selkäkivun vuoksi.
Välilevyrappeumaa pidetään merkittävänä tekijänä alaselkäkivun synnyssä. Perinnölliset tekijät selittävät välilevyrappeuman synnystä jopa 74 %. Modic-muutokset ovat selkärangan luisten nikamien ylä- ja alaosissa sijaitsevia magneettikuvauksella havaittavia muutoksia, joita pidetään välilevyrappeuman alatyyppinä. Ne ovat yhteydessä alaselkäkipuun, mutta niiden syntyyn vaikuttavat tekijät tunnetaan huonosti. Modic-muutosten yleisyys vaihtelee tutkimuksissa. Suomalaisessa väestössä yleisyys on väitöstutkimuksen perusteella 63 % 46-vuotiailla.
LL Minna Kraatari tunnisti väitöstutkimuksessaan kaksi Modic-muutoksille altistavaa geenivarianttia uusissa alttiusgeeneissä. Toinen geeneistä tuottaa välilevylle tärkeää rakenneproteiinia ja toinen säätelytekijää. Tämän lisäksi hän tunnisti kromosomista yhdeksän perimän alueen, joka liittyy Modic-muutoksiin. Tutkimus paljasti, että perinnölliset tekijät selittävät alaselän Modic-muutoksista noin 30 %.
Tutkimuksessa hyödynnettiin koko perimän kattavia tutkimusmenetelmiä: eksomisekvensointia, jossa selvitetään koko perimän proteiineja koodaava alue ja koko perimän kattavaa assosiaatioanalyysiä. Perimän osuutta Modic-muutoksien taustalla tutkittiin pohjoissuomalaisen perheaineiston ja kahden mittavan väestöpohjaisen aineiston, kaksosista koostuvan TwinsUK-aineiston ja Pohjois-Suomen 1966 syntymäkohortin, avulla.
Väitöskirjan tulokset tuovat uutta tietoa selkäkivun synnystä ja kehittymisestä ja voivat pitkällä tähtäimellä vaikuttaa uusien diagnosointimenetelmien ja hoitojen kehitykseen.
Alaselkäkipu on merkittävä kansanterveydellinen ongelma, sillä jopa 84 % ihmisistä kärsii siitä elämänsä aikana. Vuosittain Suomessa kertyy yli kaksi miljoonaa sairaspoissaolopäivää selkäkivun vuoksi.
Välilevyrappeumaa pidetään merkittävänä tekijänä alaselkäkivun synnyssä. Perinnölliset tekijät selittävät välilevyrappeuman synnystä jopa 74 %. Modic-muutokset ovat selkärangan luisten nikamien ylä- ja alaosissa sijaitsevia magneettikuvauksella havaittavia muutoksia, joita pidetään välilevyrappeuman alatyyppinä. Ne ovat yhteydessä alaselkäkipuun, mutta niiden syntyyn vaikuttavat tekijät tunnetaan huonosti. Modic-muutosten yleisyys vaihtelee tutkimuksissa. Suomalaisessa väestössä yleisyys on väitöstutkimuksen perusteella 63 % 46-vuotiailla.
LL Minna Kraatari tunnisti väitöstutkimuksessaan kaksi Modic-muutoksille altistavaa geenivarianttia uusissa alttiusgeeneissä. Toinen geeneistä tuottaa välilevylle tärkeää rakenneproteiinia ja toinen säätelytekijää. Tämän lisäksi hän tunnisti kromosomista yhdeksän perimän alueen, joka liittyy Modic-muutoksiin. Tutkimus paljasti, että perinnölliset tekijät selittävät alaselän Modic-muutoksista noin 30 %.
Tutkimuksessa hyödynnettiin koko perimän kattavia tutkimusmenetelmiä: eksomisekvensointia, jossa selvitetään koko perimän proteiineja koodaava alue ja koko perimän kattavaa assosiaatioanalyysiä. Perimän osuutta Modic-muutoksien taustalla tutkittiin pohjoissuomalaisen perheaineiston ja kahden mittavan väestöpohjaisen aineiston, kaksosista koostuvan TwinsUK-aineiston ja Pohjois-Suomen 1966 syntymäkohortin, avulla.
Väitöskirjan tulokset tuovat uutta tietoa selkäkivun synnystä ja kehittymisestä ja voivat pitkällä tähtäimellä vaikuttaa uusien diagnosointimenetelmien ja hoitojen kehitykseen.
Viimeksi päivitetty: 23.1.2024