Semi-kvantitatiivinen ja kvantitatiivinen ultraäänikuvaus polven nivelrikon diagnostiikassa

Ultraäänikuvauksella voidaan saada tärkeää diagnostista lisätietoa polven nivelrikon aiheuttamista kudosmuutoksista, joita ei pystytä havaitsemaan perinteisellä röntgenkuvauksella. Röntgenkuvaukseen verrattuna ultraäänikuvaus osoittautui vähintään yhtä hyväksi tai paremmaksi kuvantamismenetelmäksi, kun arvioitiin reisi- ja sääriluun luupiikkejä, nivelkierukan siirtymää tai nivelrustokudoksen kulumista.

Ultraäänikuvauksessa näkyvät kudosmuutokset liittyvät myös potilaan kliinisiin oireisiin. Erityisesti reisiluun nivelruston yleinen kulumisen aste ultraäänikuvauksella arvioituna oli suoraan verrannollinen potilaiden polvinivelen liikerajoituksiin ja kipuun. Lisäksi myös polven ulomman puolen luupiikit liittyivät potilaiden oireiden lisääntymiseen. Tutkimus osoitti myös, että rustonalaista luuta voidaan analysoida kvantitatiivisesti ultraäänikuvien perusteella, mikä voi edelleen helpottaa kuvien tulkintaa. Tutkimuksen perusteella voidaankin suositella ultraäänikuvauksen nykyistä laajempaa kliinistä käyttöä röntgenkuvausta täydentävänä tutkimusmenetelmänä nivelrikon varhaisdiagnostiikassa.

Tämän tutkimuksen päätavoitteena oli selvittää polven semi-kvantitatiivisen ultraäänikuvauksen diagnostista kykyä verrattuna perinteiseen röntgenkuvaukseen. Magneettikuvausta käytettiin sekä ultraääni- että röntgenkuvauksen vertailumenetelmänä. Tutkimuksen toisena tavoitteena oli selvittää yhteyttä polven ultraäänilöydösten ja polven kivun sekä liikerajoitteiden välillä. Lopuksi selvitettiin, voidaanko kvantitatiivisella analyysilla parantaa ultraäänikuvauksen tarkkuutta varhaisvaiheen nivelrikkopotilaiden rustonalaisen luun kudosmuutosten määrittämisessä. Ultraäänikuvauksen kvantitatiivisia tuloksia verrattiin röntgenkuva- ja polvinivelen tähystyslöydöksiin.

Nivelrikko on erittäin yleinen nivelten rappeumasairaus, jonka esiintyvyys lisääntyy iän myötä. Nivelrikosta aiheutuvat kivut, jäykkyys ja liikkumisvaikeudet vaikuttavat negatiivisesti elämänlaatuun. Nivelrikko diagnosoidaan usein perusterveydenhuollossa kliinisen tutkimuksen sekä perinteisen röntgenkuvauksen perusteella. Useissa tutkimuksissa on kuitenkin osoitettu, että röntgenkuvasta pystytään havaitsemaan ainoastaan pidemmälle edenneet kudosmuutokset, jolloin myös käytettävissä olevat hoitokeinot ovat rajalliset.

Nivelrikon nykyistä varhaisempi diagnosointi olisikin äärimmäisen tärkeää, jotta voitaisiin vähentää oireiden esiintymistä, hidastaa sairauden etenemistä sekä kehittää uusia hoitomenetelmiä nivelten kudosmuutosten korjaamiseksi. Ultraäänikuvaus on halpa, nopea, reaaliaikainen ja myös laajalti perusterveydenhuollossa saatavilla oleva kuvausmenetelmä, jota ei kuitenkaan ole vielä yleisesti hyväksytty rutiininomaiseen käyttöön nivelrikon diagnostiikassa.

Tämän tutkimuksen tulokset osoittavat selkeästi, että ultraäänikuvaus on lupaava menetelmä polvinivelrikon varhaisdiagnostiikassa, joka täydentää röntgenkuvasta saatavaa informaatiota tarjoamalla yksityiskohtaisempaa informaatiota polven eri kudosmuutoksista.