Sokeriaineenvaihdunta prekliinisessä tyypin 1 diabeteksessa
Väitöstilaisuuden tiedot
Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika
Väitöstilaisuuden paikka
Oulun yliopistollinen sairaala, luentosali 12
Väitöksen aihe
Sokeriaineenvaihdunta prekliinisessä tyypin 1 diabeteksessa
Väittelijä
Lääketieteen lisensiaatti Olli Helminen
Tiedekunta ja yksikkö
Oulun yliopiston tutkijakoulu, Lääketieteellinen tiedekunta, PEDEGO-tutkimusyksikkö, lastentaudit
Oppiaine
Lastentaudit
Vastaväittäjä
Dosentti Leena Moilanen, Kuopion yliopistollinen sairaala
Kustos
Professori Riitta Veijola, Oulun yliopisto
Sokeriaineenvaihdunta prekliinisessä tyypin 1 diabeteksessa
Väitöstutkimuksessa havaittiin, että tyypin 1 diabetekseen sairastuvilla lapsilla sokeriaineenvaihdunnan poikkeavuudet ilmenevät jo noin kaksi vuotta ennen diagnoosia. Nousevilla verensokeriarvoilla voidaan ennustaa diabeteksen puhkeamista ja estää vakavien komplikaatioiden, kuten ketoasidoosin ilmaantumista.
Joka vuosi Suomessa sairastuu yli 500 lasta tyypin 1 diabetekseen, joka johtuu haiman insuliinia tuottavien beta-solujen tuhoutumisesta. Taudin ilmaantuvuus on ollut maailmanlaajuisesti jatkuvassa kasvussa, mutta syy tähän on edelleen tuntematon. Kehittyneistä hoidoista huolimatta potilaiden elinajanodote on noin 10 vuotta lyhempi, kuin ikä- ja sukupuolivakioiduilla verrokeilla. Tyypin 1 diabeteksen sairastumisriskin arviointi perustuu tällä hetkellä diabetekseen liitettyihin vasta-aineisiin, mutta tarkan sairastumisajankohdan ennustaminen on vaikeaa.
Suomalainen DIPP-tutkimus on tyypin 1 diabeteksen ennustamista ja ehkäisyä tutkiva projekti, joka on ollut toiminnassa vuodesta 1994 lähtien. Tutkimuksessa kaikilta vastasyntyneiltä Oulun, Tampereen ja Turun yliopistollisissa sairaaloissa etsitään tyypin 1 diabetekselle altistavia perintötekijöitä. Vuoden 2011 loppuun mennessä yhteensä 14 876 suurentuneen geneettisen riskin omaavaa lasta oli tunnistettu ja kutsuttu säännöllisille seurantakäynneille, joilla tutkittiin verinäytteistä diabetekseen liittyvien vasta-aineiden ilmaantumista. Seurannan aikana 567 lapsella ilmeni vasta-aineita ja näistä 255 (45 %) sairastui tyypin 1 diabetekseen. Verensokeriaineenvaihduntaa seurattiin tutkimalla sokerihemoglobiinia (HbA1c), sokerirasituskokeita ja satunnaisia verensokeriarvoja, sekä osalla lapsista viikon ajan jatkuvaa sokeripitoisuutta iholle laitettavalla anturilla. Tutkimuksessa nouseva HbA1c, poikkeava sokerin sieto sekä jo yksittäinen korkea verensokeriarvo ennustivat tyypin 1 diabeteksen puhkeamista.
Väitöskirjatutkimuksen tulosten perusteella erityisesti edulliset HbA1c ja satunnainen verensokeri ovat hyödyllisiä suuren sairastumisriskin lapsilla taudin puhkeamisen ennustamisessa. Muutoksia verensokeriarvoissa havaitaan jo vuosia ennen diagnoosia, mikä kuvaa myös taudin hidasta kehittymistä.
Joka vuosi Suomessa sairastuu yli 500 lasta tyypin 1 diabetekseen, joka johtuu haiman insuliinia tuottavien beta-solujen tuhoutumisesta. Taudin ilmaantuvuus on ollut maailmanlaajuisesti jatkuvassa kasvussa, mutta syy tähän on edelleen tuntematon. Kehittyneistä hoidoista huolimatta potilaiden elinajanodote on noin 10 vuotta lyhempi, kuin ikä- ja sukupuolivakioiduilla verrokeilla. Tyypin 1 diabeteksen sairastumisriskin arviointi perustuu tällä hetkellä diabetekseen liitettyihin vasta-aineisiin, mutta tarkan sairastumisajankohdan ennustaminen on vaikeaa.
Suomalainen DIPP-tutkimus on tyypin 1 diabeteksen ennustamista ja ehkäisyä tutkiva projekti, joka on ollut toiminnassa vuodesta 1994 lähtien. Tutkimuksessa kaikilta vastasyntyneiltä Oulun, Tampereen ja Turun yliopistollisissa sairaaloissa etsitään tyypin 1 diabetekselle altistavia perintötekijöitä. Vuoden 2011 loppuun mennessä yhteensä 14 876 suurentuneen geneettisen riskin omaavaa lasta oli tunnistettu ja kutsuttu säännöllisille seurantakäynneille, joilla tutkittiin verinäytteistä diabetekseen liittyvien vasta-aineiden ilmaantumista. Seurannan aikana 567 lapsella ilmeni vasta-aineita ja näistä 255 (45 %) sairastui tyypin 1 diabetekseen. Verensokeriaineenvaihduntaa seurattiin tutkimalla sokerihemoglobiinia (HbA1c), sokerirasituskokeita ja satunnaisia verensokeriarvoja, sekä osalla lapsista viikon ajan jatkuvaa sokeripitoisuutta iholle laitettavalla anturilla. Tutkimuksessa nouseva HbA1c, poikkeava sokerin sieto sekä jo yksittäinen korkea verensokeriarvo ennustivat tyypin 1 diabeteksen puhkeamista.
Väitöskirjatutkimuksen tulosten perusteella erityisesti edulliset HbA1c ja satunnainen verensokeri ovat hyödyllisiä suuren sairastumisriskin lapsilla taudin puhkeamisen ennustamisessa. Muutoksia verensokeriarvoissa havaitaan jo vuosia ennen diagnoosia, mikä kuvaa myös taudin hidasta kehittymistä.
Viimeksi päivitetty: 23.1.2024