Sosiaali- ja terveysalan opettajien kollegiaalisuus ja kollegiaalisuusosaaminen ammatillisessa oppilaitoksessa sekä ammattikorkeakoulussa.

Sosiaali- ja terveysalan opettajien tulee työssään hallita laaja-alaisesti erilaisia osaamisalueita, kuten pedagogista osaamista, yhteistyöosaamista sekä digiosaamista. Kollegiaalisuus näyttelee vahvaa roolia näillä kaikilla osaamisalueilla, ja erityisesti se korostuu yhteistyöosaamisessa, jossa neuvojen kysyminen, yhteistyöhön perustuvat työtavat sekä tuki kollegojen kesken ovat keskeisiä. Lisääntynyt yhteistyö heijastuu myös tiimiopetukseen, josta on tullut suosittu vaihtoehto yksilöopetuksen rinnalle.

Sosiaali- ja terveysalan opettajilta vaaditaan lisäksi taitoa rakentaa ja kehittää monialaisia, moniammatillisia sekä monitieteisiä yhteistyöverkostoja koulutuksen, työelämän ja yhteiskunnan kehittämiseksi. Yhteistyön kautta opettajat voivat lisätä myös omaa osaamistaan.

Tässä kokoomaväitöskirjassa kuvataan ja selitetään sosiaali- ja terveysalan opettajien kollegiaalisuutta ja itsearvioitua kollegiaalisuusosaamista väitöskirjatyössä kehitetyllä CollegialityComp-mittarilla.

Väitöstyössä tutkittiin sosiaali- ja terveysalan opettajien kokemuksia kollegiaalisuudesta haastattelemalla ammatillisen oppilaitoksen ja ammattikorkeakoulun opettajia sekä toteutettiin aikaisempaan kirjallisuuteen perustuva systemaattinen monimenetelmällinen kirjallisuuskatsaus. Tulosten pohjalta kehitettiin CollegialityComp-mittari, jolla kuvattiin sosiaali- ja terveysalan opettajien kollegiaalisuusosaamista ja osaamista selittäviä tekijöitä.

Tutkimuksessa kollegiaalisuus koettiin hyvin laajaksi ja sen ajateltiin sisältävän muun muassa yhteistyötä, kommunikaatiota ja eettisyyttä. Sosiaali- ja terveysalan opettajat jakaantuivat kollegiaalisuusosaamisensa perusteella kolmeen osaamisprofiiliin (A, B, C), ja heidän osaamisensa oli hyvää tai keskitasoa.

Osaamista selitti opettajien koulutus sekä työnimike. Tutkimuksen mukaan opettajien kollegiaalisuusosaamisen taso laskee koulutustason noustessa. Heikoimmaksi osaamisensa arvioineiden opettajien joukkoon kuului eniten tohtorintutkinnon suorittaneita sekä yliopettajan tehtävänimikkeellä toimivia verrattuna muihin osaamisprofiileihin. Yhtenä selittävänä tekijänä saattaa olla sosiaali- ja terveysalan opettajien työmäärä, mikä rajoittaa kokemusta siitä, missä määrin he voivat tehdä laajaa yhteistyötä muiden kanssa.