Sosioekonomisten järjestelmien metabolia. Panos-tuotosmenetelmä ja materiaalivirtalaskenta jalanjälkianalyysin työkaluna
Väitöstilaisuuden tiedot
Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika
Väitöstilaisuuden paikka
Linnanmaa, sali L6
Väitöksen aihe
Sosioekonomisten järjestelmien metabolia. Panos-tuotosmenetelmä ja materiaalivirtalaskenta jalanjälkianalyysin työkaluna
Väittelijä
Kauppatieteiden maisteri Pablo Piñero
Tiedekunta ja yksikkö
Oulun yliopiston tutkijakoulu, Teknillinen tiedekunta, Vesi-, energia- ja ympäristötekniikan tutkimusyksikkö
Oppiaine
Teollinen ekologia, ympäristötaloustiede
Vastaväittäjä
Dosentti Nina Eisenmenger, University of Natural Resources and Life Sciences, Itävalta
Kustos
Professori Eva Pongrácz, Oulun yliopisto
Uudet mittarit kansantalouden ympäristövaikutusten ja kiertotalouteen siirtymisen onnistumisen arvioimiseen
Suomen ja muun EU:n kehittäminen resurssitehokkaammaksi on tärkeä tavoite, jonka saavuttamisessa luotettavien ja läpinäkyvien indikaattorien etsiminen on ratkaisevassa roolissa. Väitöstutkimus kehittää menetelmiä, joiden avulla valtion luonnonvarojen käyttöön liittyviä ympäristöpaineita voidaan arvioida.
Väitöstutkimus keskittyy ”materiaalijalanjälki” -indikaattoriin, joka mittaa sitä, kuinka kulutus ja raaka-aineiden louhinta liittyvät toisiinsa. Materiaalijalanjälki informoi määristä ja kanavista, joilla kansainvälinen kauppa, teollisuus ja kuluttajat harjoittavat esimerkiksi metsä- ja maataloutta sekä metallien ja fossiilisten polttoaineiden louhintaa. Tämä indikaattori on merkittävä, sillä luonnonvarojen käyttö ja prosessointi aiheuttavat ympäristöpaineita luonnon ekosysteemeille, ja sen vuoksi sitä voitaisiin käyttää asettamaan poliittisia tavoitteita ja etenemissuunnitelmia kohti luontoystävällistä ja puhtaan hiilen taloutta.
Väitöstutkimus tarkasteli eri näkökulmista innovatiivisia tapoja kehittää materiaalijalanjäljen laskemista. Siinä osoitettiin, että epäluotettavien tulosten välttämiseksi materiaalijalanjäljen laskemisessa, mikä voisi vaarantaa päätöksenteon ja sopimukset, yksityiskohtainen data primaarisektoreille on avainasemassa. Tutkimuksessa osoitettiin myös, että informaation saaminen kauppakumppaneiden teknologian tuotannosta on yhteydessä tarkempaan materiaalijalanjäljen arviointiin etenkin ulkomaisiin ympäristöihin kohdistuvien ympäristöpaineiden osalta.
Väitöstutkimuksessa esiteltiin lopuksi uusi lisäarvoon perustuva laskentamenetelmä, ”lisäarvoon perustuva materiaalijalanjälki”. Perustelut uudelle määreelle ovat yksinkertaiset: mitä enemmän hyötyjä toimija, esimerkiksi teollisuudenala tai valtio, tuottaa, sitä suurempi on sen vastuu toimitusketjun kestävyyden lisäämisessä. Tämän menetelmän soveltaminen avaa uusia näköaloja tärkeään keskusteluun liittyen ympäristönsuojelukustannusten oikeudenmukaiseen jakautumiseen maiden, yritysten ja kuluttajien välillä.
Väitöstutkimus keskittyy ”materiaalijalanjälki” -indikaattoriin, joka mittaa sitä, kuinka kulutus ja raaka-aineiden louhinta liittyvät toisiinsa. Materiaalijalanjälki informoi määristä ja kanavista, joilla kansainvälinen kauppa, teollisuus ja kuluttajat harjoittavat esimerkiksi metsä- ja maataloutta sekä metallien ja fossiilisten polttoaineiden louhintaa. Tämä indikaattori on merkittävä, sillä luonnonvarojen käyttö ja prosessointi aiheuttavat ympäristöpaineita luonnon ekosysteemeille, ja sen vuoksi sitä voitaisiin käyttää asettamaan poliittisia tavoitteita ja etenemissuunnitelmia kohti luontoystävällistä ja puhtaan hiilen taloutta.
Väitöstutkimus tarkasteli eri näkökulmista innovatiivisia tapoja kehittää materiaalijalanjäljen laskemista. Siinä osoitettiin, että epäluotettavien tulosten välttämiseksi materiaalijalanjäljen laskemisessa, mikä voisi vaarantaa päätöksenteon ja sopimukset, yksityiskohtainen data primaarisektoreille on avainasemassa. Tutkimuksessa osoitettiin myös, että informaation saaminen kauppakumppaneiden teknologian tuotannosta on yhteydessä tarkempaan materiaalijalanjäljen arviointiin etenkin ulkomaisiin ympäristöihin kohdistuvien ympäristöpaineiden osalta.
Väitöstutkimuksessa esiteltiin lopuksi uusi lisäarvoon perustuva laskentamenetelmä, ”lisäarvoon perustuva materiaalijalanjälki”. Perustelut uudelle määreelle ovat yksinkertaiset: mitä enemmän hyötyjä toimija, esimerkiksi teollisuudenala tai valtio, tuottaa, sitä suurempi on sen vastuu toimitusketjun kestävyyden lisäämisessä. Tämän menetelmän soveltaminen avaa uusia näköaloja tärkeään keskusteluun liittyen ympäristönsuojelukustannusten oikeudenmukaiseen jakautumiseen maiden, yritysten ja kuluttajien välillä.
Viimeksi päivitetty: 23.1.2024