Sosioemotionaalisen ja käyttäytymisen kehityksen ongelmat 1-2-vuotiailla lapsilla Pohjois-Suomessa. Äitien, isien ja terveydenhuollon ammattilaisten arviot

Väitöstutkimuksessa havaittiin, että pojilla on tyttöjä enemmän tunne-elämän ja käyttäytymisen kehityksen pulmia jo alle kahden vuoden iässä ja että äitien ja isien havainnot taaperoikäisten lastensa tunne-elämän ja käyttäytymisen kehityksestä ja pulmista eroavat, etenkin poikalasten osalta. Varhaisten tunne-elämän ja käyttäytymisen kehityksen pulmien tunnistaminen on haastavaa niin vanhemmille kuin terveydenhuollon ammattilaisille.

Lisääntyvä tutkimustieto tukee käsitystä, että lapsen ja hänen perheensä toimintakykyä hankaloittavia tunne-elämän ja käyttäytymisen (TEK) kehityksen ongelmia esiintyy jo vauva- ja taaperoikäisillä ja että näiden ongelmien varhainen tunnistaminen on tärkeää. TEK-kehityksen ongelmien esiintymisestä ja tunnistamisesta 1-2-vuotiaiden väestössä Suomessa puuttuu tutkimustietoa.

Väitöstutkimus selvitti näiden ongelmien esiintymistä ja tunnistamista 1-2-vuotiailla pohjoissuomalaisilla lapsilla. Tutkimusaineistot, Oulu taapero (ikä 18 kk), Oulu vauva (ikä 12 kk) ja Oulun lääni (ikä 12 kk) -aineistot, kerättiin vuosina 2008–2013 yhteistyössä lastenneuvoloiden kanssa. Äideiltä ja isiltä saatujen raporttien lisäksi kerättiin neuvoloiden terveydenhoitajien raportit lasten kehitykseen ja perheiden hyvinvointiin liittyvistä huolenaiheista.

Vanhempien arvioimina tytöt saivat korkeampia pistemääriä TEK-taidoissa kuin pojat, kun taas pojat saivat korkeampia pistemääriä TEK-ongelmissa kuin tytöt. Pojilla saattaakin olla kohonnut riski vanhempien raportoimille TEK-kehityksen pulmille jopa ennen kahden vuoden ikää.

Isiin verrattuina äidit olivat taipuvaisia antamaan korkeampia pisteitä sekä TEK-taito- että -ongelmaosioissa taaperoikäisten aineistossa, etenkin koskien ulospäin suuntautuvia käytösongelmia, kuten aggressiivisuutta, ja poikien ongelmia. Suuremmat eroavaisuudet äitien ja isien antamissa arvioissa olivat yhteydessä korkeampaan vanhemmuuden stressiin äideillä sekä TEK-kehityksen suurempiin ongelmiin lapsilla. Ammattilaisten onkin suositeltavaa kerätä tietoa pienten lasten TEK-kehityksestä kummaltakin vanhemmalta, jos mahdollista, ja kiinnittää huomiota asiaan, jos vanhempien antamat tiedot eriävät merkittävästi.

Vanhemmat ja terveydenhoitajat tunnistivat TEK-ongelmia ja -taitojen puutteita harvoin huolenaiheiksi 1-vuotiailla, vaikka nämä vauvat olisivat seuloutuneet huolialueelle ikätasoon soveltuvalla TEK-kehityksen mittarilla. Tarvitaankin lisätoimia, jotta vanhemmat ja terveydenhuollon ammattilaiset oppivat paremmin tunnistamaan varhaisia TEK-kehityksen ongelmia Suomessa.