Strategiatyöhön osallistuminen: strategistit ja strategiaselviytyjät

Strategiaperinteessä näkyy jako työpaikan vaikuttajiin ja osallistettaviin

Tutkimuksessa haluttiin selvittää, mikä estää ja mikä taas edistää kattavaa strategiatyöhön osallistumista. Tutkimus avaa suomalaisittain suurehkon kaupungin sosiaali- ja terveyspalveluissa työskentelevän henkilöstön näkemyksiä siitä, millaisena he kokivat strategian merkityksen omassa työssään ja siitä, miten he kokivat päässeensä vaikuttamaan strategiaan.

Vallitseva strategia-ajattelu antaa strategistin ja vaikuttajan tehtävän itsestäänselvyytenä päättäjille ja ylimmälle johdolle, joiden oletetaan suunnittelevan strategiset linjaukset ja organisaatiorakenteen muutokset irrallaan käytännön operatiivisesta työstä. Strategiaperinteessä johdon oikeuksiin ja velvollisuuksiin on kuulunut tulevaisuuden visiointi ja tahtotilojen asettaminen koko organisaation puolesta. Muiden tehtävänä taas on ollut ymmärtää johdon strategia oikein ja toteuttaa kyseisessä strategiassa määritetyt tavoitteet.

Aidon osallistumisen sijaan henkilöstölle saatetaan tarjota näennäisiä strategiatyöhön osallistumisen mahdollisuuksia, joista puhutaan “osallistamisena”. Todellisen strategiaan vaikuttamisen sijaan osallistamisella voidaankin tavoitella sitä, että henkilöstö ymmärtäisi paremmin johdon strategiasuunnitelman tai sitä, että henkilöstölle syntyisi tunne strategiaan vaikuttamisesta. Silloin, kun kriittistä arviointikeskustelua johdon strategian toteutuskelpoisuudesta ei käydä laajasti organisaatiossa, jää henkilöstön tosiasialliseksi rooliksi selviytyä ylhäältä annetun strategian vaatimuksista arjen työssään. Syntyy jako strategisteihin ja strategiaselviytyjiin, osoittaa Heli Pietilän kauppatieteiden alan väitöstutkimus.

Sote-uudistus avaa mahdollisuuksia strategiakäytäntöjen kehittämiseen

Tutkimus on erityisen ajankohtainen juuri nyt, kun sote-uudistuksen myötä tarjoutuu mahdollisuus tehdä merkittäviäkin muutoksia sosiaali- ja terveysalan käytäntöihin. Uudistuksia saattaisivat kaivata esimerkiksi strategiaperinteen itsestäänselvyyksinä pidetyt vallan ja vastuun jaot sekä näihin pohjautuvat strategiakäytännöt. Pietilä ehdottaakin tutkimuksessaan mallia, jossa strategia kiinnittyisi hierarkkisen ajattelijoiden ja toteuttajien jaon sijaan paremmin jokaisen työn arkeen.

Tyypillisesti strategiakäytäntöjen tutkimus on kohdistunut johdon toimintaan. Tästä valtavirrasta poiketen tätä tutkimusta varten haastateltiin kaupungin sosiaali- ja terveyspalveluiden johtoa, keskijohtoa, lähiesimiehiä, työntekijöitä ja poliittisia päättäjiä. Lisäksi näkemyksiä kysyttiin kaupungin strategia-asiantuntijoilta. Haastateltavia oli yhteensä 54. Suomenkielisen tutkimuksen tulokset perustuvat diskurssi- ja positiointianalyysiin.

Pietilän väitöstutkimus jatkaa osaltaan keskustelua siitä, miten johtamisen tulisi muuttua maailman ja työelämän muuttuessa