Suku on pahin - Susien aiheuttamat koiravahingot ja mahdolliset ratkaisut konfliktiin
Väitöstilaisuuden tiedot
Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika
Väitöstilaisuuden paikka
Oulun yliopisto OP-Pohjola auditorio (L6), Linnanmaa
Väitöksen aihe
Suku on pahin - Susien aiheuttamat koiravahingot ja mahdolliset ratkaisut konfliktiin
Väittelijä
Filosofian Maisteri Mari Tikkunen
Tiedekunta ja yksikkö
Oulun yliopiston tutkijakoulu, Luonnontieteellinen tiedekunta, Ekologia ja genetiikka
Oppiaine
Biologia
Vastaväittäjä
Tutkimusjohtaja Francisco Álvares, BIOPOLIS/CIBIO-InBIO, Porton Yliopisto, Portugali
Kustos
Tutkimusprofessori Ilpo Kojola, Luonnonvarakeskus
Susien aiheuttamista koiravahingoista lisää tietoa
FM Mari Tikkusen väitöskirjassa on tutkittu koiravahinkojen taustalla vaikuttavia syitä. Väitöskirjassa paneudutaan siihen, miksi sudet hyökkäävät metsästyskoirien kimppuun, ja millä keinoilla tätä mahdollisesti voisi ennaltaehkäistä.
Tutkimuksen mukaan sudet kokevat reviirilleen tulevan metsästyskoiran ensisijaisesti kilpailijaksi ja kohtelevat tätä kuten lauman ulkopuolista sutta. Vaikka sudet viettävät reviiriensä reunoilla vain alle kymmenesosan ajastaan, lähes puolet tutkituista koiravahingoista tapahtui juuri näillä alueilla. Tämä viittaa siihen, että sudet puolustavat reviiriään ja pyrkivät poistamaan kilpailijan eli koiran nopeasti alueelta.
Lisäksi koiravahinkoja sattui enemmän alueilla, joilla susien luontaiset saaliseläimet, etenkin pienehköt hirvieläimet, olivat harvalukuisia. Kun saaliseläimiä on vähän, kilpailu ravinnosta kovenee, ja tällöin myös metsästyskoira – erityisesti riistaa ajava koira – koetaan voimakkaammin kilpailijana. Ravinnon määrän vaikutusta koiravahinkoihin tutkittiin sekä Suomessa että Virossa, ja molemmissa saatiin samansuuntaiset tulokset.
Väitöskirjassa todettiin myös, että tiedottaminen internetin kautta susien sijainnista metsästysalueella vähentää koiravahinkoja. Kun metsästäjät tiedostavat alueen susiriskin kasvaneen, he ovat haluttomampia päästämään koiran alueelle riistan perään. Tutkimus perustui pantasusista vuosina 2013–2018 kerättyyn tietoon. Vaikka susia ei enää pannoiteta Suomessa, väitöskirja korostaa susien läsnäolon tunnistamisen merkitystä koiravahinkojen vähentämisessä.
Tutkimuksen mukaan sudet kokevat reviirilleen tulevan metsästyskoiran ensisijaisesti kilpailijaksi ja kohtelevat tätä kuten lauman ulkopuolista sutta. Vaikka sudet viettävät reviiriensä reunoilla vain alle kymmenesosan ajastaan, lähes puolet tutkituista koiravahingoista tapahtui juuri näillä alueilla. Tämä viittaa siihen, että sudet puolustavat reviiriään ja pyrkivät poistamaan kilpailijan eli koiran nopeasti alueelta.
Lisäksi koiravahinkoja sattui enemmän alueilla, joilla susien luontaiset saaliseläimet, etenkin pienehköt hirvieläimet, olivat harvalukuisia. Kun saaliseläimiä on vähän, kilpailu ravinnosta kovenee, ja tällöin myös metsästyskoira – erityisesti riistaa ajava koira – koetaan voimakkaammin kilpailijana. Ravinnon määrän vaikutusta koiravahinkoihin tutkittiin sekä Suomessa että Virossa, ja molemmissa saatiin samansuuntaiset tulokset.
Väitöskirjassa todettiin myös, että tiedottaminen internetin kautta susien sijainnista metsästysalueella vähentää koiravahinkoja. Kun metsästäjät tiedostavat alueen susiriskin kasvaneen, he ovat haluttomampia päästämään koiran alueelle riistan perään. Tutkimus perustui pantasusista vuosina 2013–2018 kerättyyn tietoon. Vaikka susia ei enää pannoiteta Suomessa, väitöskirja korostaa susien läsnäolon tunnistamisen merkitystä koiravahinkojen vähentämisessä.
Viimeksi päivitetty: 3.12.2024