Suomalaisten ammattisotilaiden kuulo - epidemiologinen tutkimus

Väitöskirjatutkimus osoittaa, että suomalaisten ammattisotilaiden meluvammat ovat vähentyneet ja kuulovikojen vaikeusaste on lievittynyt 1960-luvulta lähtien. Muutos näkyy selvimmin 1990-luvulla uransa aloittaneilla sotilailla. Kuulovaurioiden vähentymiseen vaikuttivat Puolustusvoimissa toimeenpannut kuulonsuojelutoimenpiteet ampumaharjoituksissa ja muussa sotilaallisessa toiminnassa.

Tutkimuksessa verrattiin meluvammojen esiintyvyyttä eri aselajeissa. Kuulovikoja ilmaantui eniten pioneereille ja ilmatorjuntasotilaille. Pienin meluvammariski oli soittajilla, lentäjillä ja laivastosotilailla. Sotilaiden kuulovaurion riski näyttää liittyvän erityisesti käsituliaseiden käyttöön. Nykyään tavallisin meluvamman aiheuttava tapahtuma on arvaamaton altistuminen rynnäkkökiväärin laukausmelulle ilman kuulosuojausta.

Yksilöiden meluvamma-alttius vaihtelee huomattavasti. Tässä tutkimuksessa arvioitiin mm. sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöiden ja melun yhteisvaikutusta sotilaiden kuuloon. Diabetes ja sokeriaineenvaihdunnan häiriö näyttivät lisäävän meluvammariskiä.

Tutkimuksen mukaan nuoren henkilön kohonnut meluvamma-alttius on mahdollista tunnistaa varhain kuulokynnysmittauksen ja riittävien esitietojen perusteella. Yksilöllisen meluvamma-alttiuden varhainen toteaminen voi motivoida nuorta suojaamaan kuulonsa vaarallisen voimakkaalta melulta työssä ja vapaa-aikana. Vapaa-ajan melu on tällä hetkellä vakavin uhka suomalaisten nuorten kuulolle. Tutkimustulosten valossa kuulonhuollon ohjeistuksia ja käytäntöjä on tarpeen tarkistaa suomalaisessa perusterveydenhuollossa.