Suun punajäkälä - etiopatogeneesi ja hoito

Väitöstutkimus paljasti kilpirauhasen vajaatoiminnan olevan yhteydessä suun punajäkälään. Suun punajäkälän hoidossa paikallinen takrolimuusi ja kortikosteroidi (triamsinoloniasetonidi) olivat yhtä tehokkaita ja tehokkaampia kuin lumelääke. Histologisissa limakalvonäytteissä useimpien tutkittujen molekyylien ilmentyminen oli lisääntynyt verrattuna terveeseen limakalvoon. Takrolimuusihoidon ansiosta niiden ilmentyminen osin normalisoitui.

Yleissairauksien, erityisesti kilpirauhassairauksien yhteyttä suun punajäkälään tutkittiin Oulun yliopiston hammasklinikalla käyneistä potilaista nk. tapaus-verrokkitutkimuksessa. Satunnaistetussa lääketutkimuksessa verrattiin yleisesti käytetyn paikallisen kortikosteroidin ja uudemman lääkkeen, takrolimuusin tehoa lumelääkevoiteeseen potilailla, joilla oli vaikea-asteinen suun punajäkälä.

Väitöstutkimuksessa selvitettiin myös immuunivasteen käynnistymiseen liittyvien tollin kaltaisten reseptorien, soluvälitilan rakennemolekyylin hyaluronaanin ja sitä metaboloivien entsyymien, sekä proteiineja pilkkovan entsyymin katepsiini K:n ilmentymistä suun punajäkälänäytteissä ja terveessä suun limakalvossa. Lisäksi tutkittiin takrolimuusihoidon vaikutusta näiden molekyylien ilmentymiseen.

Suun punajäkälä on krooninen immuunivälitteinen limakalvotauti, jota sairastaa 1–2 prosenttia väestöstä. Taudin syy on edelleen tuntematon. Osa potilaista kärsii häiritsevistä oireista, ja tautiin liittyy lievästi lisääntynyt suusyövän riski. Suun punajäkälään ei tunneta parantavaa hoitoa. Oireita lievittävien hoitojen tehosta on toistaiseksi vain heikkoa näyttöä. Suun punajäkälän syntymekanismin selvittäminen olisi tärkeää parempien hoitomuotojen kehittämiseksi ja siten potilaiden elämänlaadun parantamiseksi.