Sydänsähkökäyrä ja diabetes rytmihäiriötahdistinhoidon kuolleisuushyötyä ennustavina tekijöinä primaaripreventiopotilailla.
Väitöstilaisuuden tiedot
Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika
Väitöstilaisuuden paikka
Luentosali 10, Oulun yliopistollinen sairaala. Etäyhteys: https://oulu.zoom.us/j/66489157772?pwd=V1dSNEFUMUMzRGtyTWExcUh4cE5PQT09
Väitöksen aihe
Sydänsähkökäyrä ja diabetes rytmihäiriötahdistinhoidon kuolleisuushyötyä ennustavina tekijöinä primaaripreventiopotilailla.
Väittelijä
Lääketieteen lisensiaatti Ari Pelli
Tiedekunta ja yksikkö
Oulun yliopiston tutkijakoulu, Lääketieteellinen tiedekunta, Sisätautien tutkimusyksikkö, MRC Oulu
Oppiaine
Lääketiede
Vastaväittäjä
Professori Juha Hartikainen, Kuopion yliopistollinen sairaala, Itä-Suomen yliopisto
Kustos
Professori Juhani Junttila, Oulun yliopistollinen sairaala, Oulun yliopisto
Rytmihäiriötahdistinhoidosta primaaripreventiossa hyötyvät potilaat tulisi tunnistaa nykyistä paremmin.
Rytmihäiriötahdistin on laskimonsisäisellä johtimella sydämeen liitetty laite, jonka tarkoituksena on pysäyttää henkeä uhkaava rytmihäiriö. Se estää sydänperäisiä äkkikuolemia erittäin tehokkaasti. Osalla rytmihäiriötahdistimen saaneista potilaista hyöty laitteesta on kuitenkin hyvin rajallinen.
Tässä väitöskirjatutkimuksessa selvitettiin, voivatko 12-kanavaisen EKG:n (sydänfilmin) muutokset tai potilaan sairastama diabetes ennustaa rytmihäiriötahdistinhoidosta saatavaa hyötyä kuolleisuuden vähentämiseksi. Tutkimus koski primaaripreventiopotilaita, eli potilasjoukkoa, joka ei ole aiemmin kokenut henkeä uhkaavaa rytmihäiriötä.
Tutkimus toteutettiin Oulun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan sisätautien tutkimusyksikössä ja Oulun yliopistollisessa sairaalassa. Tutkimusaineisto koostui EU-CERT-ICD monikeskustutkimuksen potilaista, joita hoidettiin kaikkiaan 44 eurooppalaisessa keskuksessa 15 eri maassa. Aineistona oli yhteensä yli 5700 potilasta ja 3864 sydänfilmiä. Tutkimukseen kuului myös 700 potilaan verrokkiryhmä, jota hoidettiin pelkästään lääkkeellisesti, ilman rytmihäiriötahdistimen asennusta.
Väitöskirjatutkimuksen ensimmäisessä osatutkimuksessa havaittiin, että diabetesta sairastavien potilaiden hyöty rytmihäiriötahdistimesta on hyvin rajallinen. Diabeetikot saavat vähemmän rytmihäiriötahdistimen iskuja, mutta siitä huolimatta heidän kuolleisuutensa on muita potilaita korkeampi. Toisessa osatutkimuksessa osoitettiin, että yhdistämällä sydänfilmin muuttujia, voidaan tunnistaa niin sanotun matalan riskin potilaita. Näiden potilaiden kuolleisuus on hyvin matala ilman rytmihäiriötahdistimen toimintaakin. Kolmannessa osatutkimuksessa selvisi, että tietty sydänfilmin muutos, niin sanottu patologinen Q-aalto, ennustaa erityisen merkittävää hyötyä rytmihäiriötahdistinhoidosta kuolleisuuden vähentämiseksi.
Tämä väitöskirjatutkimus vahvisti näkemystä siitä, että rytmihäiriötahdistinhoidosta todella hyötyvät potilaat tulisi tunnistaa nykyistä paremmin erityisesti primaaripreventiossa. Tutkimustulokset tarjoavat arvokasta lisätietoa siitä, että sydänfilmin muutokset sekä diabetes perussairautena voisivat olla osa hoidosta hyötyvien parempaa tunnistamista.
Tässä väitöskirjatutkimuksessa selvitettiin, voivatko 12-kanavaisen EKG:n (sydänfilmin) muutokset tai potilaan sairastama diabetes ennustaa rytmihäiriötahdistinhoidosta saatavaa hyötyä kuolleisuuden vähentämiseksi. Tutkimus koski primaaripreventiopotilaita, eli potilasjoukkoa, joka ei ole aiemmin kokenut henkeä uhkaavaa rytmihäiriötä.
Tutkimus toteutettiin Oulun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan sisätautien tutkimusyksikössä ja Oulun yliopistollisessa sairaalassa. Tutkimusaineisto koostui EU-CERT-ICD monikeskustutkimuksen potilaista, joita hoidettiin kaikkiaan 44 eurooppalaisessa keskuksessa 15 eri maassa. Aineistona oli yhteensä yli 5700 potilasta ja 3864 sydänfilmiä. Tutkimukseen kuului myös 700 potilaan verrokkiryhmä, jota hoidettiin pelkästään lääkkeellisesti, ilman rytmihäiriötahdistimen asennusta.
Väitöskirjatutkimuksen ensimmäisessä osatutkimuksessa havaittiin, että diabetesta sairastavien potilaiden hyöty rytmihäiriötahdistimesta on hyvin rajallinen. Diabeetikot saavat vähemmän rytmihäiriötahdistimen iskuja, mutta siitä huolimatta heidän kuolleisuutensa on muita potilaita korkeampi. Toisessa osatutkimuksessa osoitettiin, että yhdistämällä sydänfilmin muuttujia, voidaan tunnistaa niin sanotun matalan riskin potilaita. Näiden potilaiden kuolleisuus on hyvin matala ilman rytmihäiriötahdistimen toimintaakin. Kolmannessa osatutkimuksessa selvisi, että tietty sydänfilmin muutos, niin sanottu patologinen Q-aalto, ennustaa erityisen merkittävää hyötyä rytmihäiriötahdistinhoidosta kuolleisuuden vähentämiseksi.
Tämä väitöskirjatutkimus vahvisti näkemystä siitä, että rytmihäiriötahdistinhoidosta todella hyötyvät potilaat tulisi tunnistaa nykyistä paremmin erityisesti primaaripreventiossa. Tutkimustulokset tarjoavat arvokasta lisätietoa siitä, että sydänfilmin muutokset sekä diabetes perussairautena voisivat olla osa hoidosta hyötyvien parempaa tunnistamista.
Viimeksi päivitetty: 23.1.2024