Syntymää edeltävien tekijöiden vaikutus sikiöaikaisesta kasvuhidastumasta kärsineiden lasten neurologiseen kehitykseen sekä sydän- ja verenkiertoelimistön toimintaan varhaisessa kouluiässä

Väitöstutkimuksessa havaittiin, että muutokset sikiöaikaisessa verenkierrossa ovat raskauden kestosta riippumattomia riskitekijöitä neurokognitiivisen kehityksen ongelmille varhaisessa kouluiässä. Aivojen magneettitutkimuksissa sikiöaikaisesta kasvuhidastumasta kärsineillä lapsilla todettiin muutoksia aivojen valkean aineen rakenteessa verrattuna lapsiin, joiden sikiöaikainen kasvu oli normaalia. Sydän- ja verisuonitutkimuksissa todettiin sikiöaikaisen verenkierron uudelleenjakautumisen olevan yhteydessä poikkeavaan sydämen sykevariaatioon heijastaen autonomisen hermoston toiminnan muutoksia jo kouluiässä ja alttiutta myöhemmälle sydän- ja verisuonisairastavuudelle.

Väitöstutkimukseen osallistuvia lapsia seurattiin jo sikiöaikana, jolloin sikiöaikaista verenkiertoa arvioitiin toistetuin ultraäänitutkimuksin. Tutkimuskohortin lapset osallistuivat 8-10 vuoden iässä seurantatutkimuksiin, joissa arvioitiin neurokognitiivista kehitystä kliinisten tutkimusten, vanhemmille suunnattujen kyselylomakkeiden, puheterapeutin tutkimuksen sekä pään magneettitutkimuksen (MRI) avulla. Sydän- ja verenkiertoelimistön toimintaa arvioitiin sydämen sykevariaation tutkimuksella (holter-tutkimus) sekä verenpainemittauksin. Verrokkina toimivat raskauden keston suhteen kaltaistetut lapset, joiden sikiöaikainen kasvu oli normaalia.

Väitöstutkimuksessa havaittiin, että sikiöaikana todetut muutokset napavaltimon ja laskimopuolen verenkierrossa sekä sydämen toiminnassa olivat raskauden kestosta riippumattomia riskitekijöitä neurokognitiivisen kehityksen ongelmille varhaisessa kouluiässä. Lisäksi sikiöaikana todettu poikkeava napavaltimon verenvirtaus sekä verenkierron uudelleenjakautuminen olivat yhteydessä kielellisen kehityksen ongelmiin. MRI-tutkimusten mukaan kasvunhidastumasta kärsineillä lapsilla aivojen kokonaistilavuus oli pienempi kuin verrokeilla, vaikka muutoksia harmaan tai valkean aineen tilavuuksissa ei todettu. Sikiöaikaisesta kasvuhidastumasta kärsineillä lapsilla todettiin muutoksia myös aivojen valkean aineen rakenteessa, viitaten siihen, että sikiöaikaisen kasvun häiriintyminen vaikuttaa valkean aivoaineen kypsymiseen. Sikiöaikana todettu verenkierron uudelleenjakautuminen oli yhteydessä myös poikkeavaan sydämen sykevariaatioon varhaisessa kouluiässä, viitaten lisääntyneeseen sydän- ja verisuonisairauksien riskiin myöhemmällä iällä.

Sikiöaikaista kasvuhidastumaa esiintyy 3–9 % raskauksista. Merkittävin syy sikiöaikaiselle kasvuhidastumalle on istukan vajaatoiminta, johon ei ole olemassa tehokasta kohdunsisäistä hoitoa. Sikiöaikaiseen kasvuhidastumaan liittyy lisääntynyt riski syntymänjälkeiseen sairastavuuteen ja kuolleisuuteen sekä kohonnut riski myöhemmän neurokognitiivisen kehityksen ongelmiin sekä sydän- ja verisuonisairauksiin. Biologisia tekijöitä, jotka liittyvät pitkäaikaisiin neurologisiin ja sydän- ja verisuonisairauksiin, tunnetaan kuitenkin huonosti. Poikkeavaa neurologiseen kehitykseen sekä myöhempään sydän- ja verisuonisairastavuuteen liittyviä sikiöaikaisia tekijöitä on tärkeää tunnistaa, jotta suurentuneen riskin omaavia lapsia voitaisiin seurata myös syntymän jälkeen ja heille voitaisiin tarjota mahdollisia ennaltaehkäiseviä toimia optimaalisen kehityksen tukemiseksi.