Syntyneet poikkeaviksi: Psykopatiadiagnoosin historiasta Suomessa

Psykopatiadiagnoosin historiaa käsittelevässä väitöskirjassa tarkastellaan diagnoosin vaiheita suomalaisessa psykiatriassa 1800-luvun loppupuolelta 1960-luvun loppuun. Siinä missä psykopatialla viitataan nykyisin empatiakyvyttömyyteen, manipulatiivisuuteen ja pinnalliseen viehätysvoimaan, ennen psykopatia tarkoitti monenlaisia mielenterveyden ja persoonallisuuden häiriöitä. Osaa niistä ei enää nykyään miellettäisi häiriöiksi. Psykopatian määritelmät kuvastavatkin menneisyyden käsityksiä normaaliudesta.

Jo aikalaiset kritisoivat psykopatiaa kaatoluokaksi, mutta tutkimuksessa osoitetaan, kuinka olennaista on tarkastella diagnoosia sen eri käyttöyhteyksissä. Tarkempi analyysi osoittaa psykopatiadiagnoosiin liittynyttä psykiatrian erikoistumista ja asiantuntemuksen kasvua vuosikymmenien varrella.

Huippuvuosina neljäsosa suomalaismielisairaaloiden potilaista diagnosoitiin psykopaateiksi, ja psykopatia oli heti skitsofrenian jälkeen toiseksi käytetyin diagnoosi. Lukuisissa eri yhteyksissä, joissa diagnoosia on käytetty, tarkastellaan tarkemmin oikeuspsykiatrian alkutaivalta, lasten itsemurhien patologisointia, diagnoosin käyttöä toisen maailmansodan jälkeisessä Pohjois-Suomessa osana sopeutumattomuuteen puuttumista sekä Transvestitismus-alakategorian potilaita ja hoitoa.

Psykopatiadiagnoosin käytössä on ollut aina yhteisiä nimittäjiä. Keskeistä on, ettei diagnoosin saaneita ole nähty sairaina. Psykiatrit ovat puhuneet poikkeavuudesta ja mielenterveyden ja mielisairauden välisestä rajatilasta. Diagnoosiin on päädytty, kun yhteiskunnassa on syystä tai toisesta ollut tarvetta interventiolle. Henkilö on siis lähetetty mielisairaalaan arvioitavaksi joko omasta halustaan tai muiden kokeman tarpeen vuoksi. Psykiatrit näkivät psykopatian myös pysyväksi ja synnynnäiseksi. Usein he arvioivat psykopatian epänormaaliudeksi, joka liittyi tunteisiin, vietteihin ja tahtoon.

Psykopatiadiagnoosi poistui käytöstä vuonna 1969. Sen jälkeen on puhuttu persoonallisuushäiriöistä. Psykopatian historian voikin mieltää monella tapaa persoonallisuushäiriöiden historiaksi, vaikkei vertaus olekaan täysin yhdenmukainen.