Syövän aiheuttaman sappitien tukoksen hoito ihon ja maksan lävitse tehtävällä sappitien kanavoinnilla – sappitien tulehduksen ja solunsalpaajahoidon vaikutus ennusteeseen
Väitöstilaisuuden tiedot
Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika
Väitöstilaisuuden paikka
Oulun yliopistollisen sairaalan luentosali 1, Kajaanintie 50, Oulu
Väitöksen aihe
Syövän aiheuttaman sappitien tukoksen hoito ihon ja maksan lävitse tehtävällä sappitien kanavoinnilla – sappitien tulehduksen ja solunsalpaajahoidon vaikutus ennusteeseen
Väittelijä
Lääketieteen lisensiaatti Jarmo Niemelä
Tiedekunta ja yksikkö
Oulun yliopiston tutkijakoulu, Lääketieteellinen tiedekunta, Oulun yliopiston tutkijakoulu, Medical Research Center Oulu
Oppiaine
Lääketiede
Vastaväittäjä
Professori Juha Grönroos, Turun yliopistollinen keskussairaala
Kustos
Professori Juha Saarnio, Oulun yliopistollinen sairaala
Syövän aiheuttaman sappitien tukoksen hoito ihon ja maksan lävitse tehtävällä sappitien kanavoinnilla – sappitien tulehduksen ja solunsalpaajahoidon vaikutus ennusteeseen
Syövän aiheuttaman sappitien tukoksen aiheuttajana on yleensä haiman ja sappiteiden syöpä tai muun syövän etäpesäke. Tällöin syöpä on usein jo edenneessä vaiheessa ja hoidon mahdollisuudet ovat rajalliset. Väitöskirjatutkimuksessa selvitettiin syövän aiheuttaman sappitien tukoksen hoitoa ihon ja maksan lävitse tehtävällä sappitien kanavoinnilla (percutaneous transhepatic biliary drainage, PTBD).
Ensimmäisessä osatyössä todettiin, että toimenpiteen jälkeen potilaiden eliniän mediaani oli alle kolme kuukautta. Itsenäiset ennustetta huonontavat tekijät olivat syövän etäpesäkkeen aiheuttama sappitien tukos, potilaan alentunut toimintakyky ja yleistila, sekä tukoksen laukaisun jälkeen riittämätön maksa-arvojen korjaantuminen.
Toisessa osatyössä selvitettiin sappitien tulehduksen vaikutusta potilaiden ennusteeseen. Ennuste oli huonoin potilailla, joilla oli sappitien tulehdus ennen sappitien tukoksen laukaisua. Sen sijaan tukoksen laukaisun jälkeisessä sappiteiden tulehduksessa potilaiden ennuste ei eronnut potilaista, joilla ei ollut toimenpiteen jälkeen tulehdusta.
Kolmannessa osatyössä selvitettiin solunsalpaajahoidon vaikutusta ennusteeseen sappitietukospotilailla, joilla oli haiman tai sappitien syöpä. Mikäli sappitietukoksen laukaisun jälkeen potilaille voitiin antaa solunsalpaajahoitoa, ennuste oli useita kuukausia parempi kuin oireenmukaista hoitoa saaneilla potilailla.
Tutkimuksen tulokset korostavat potilaiden onkologisen hoidon systemaattisen arvion tarpeellisuutta. Sappitietukokseen liittyvän sappitien tulehduksen ennusteen parantamiseksi tukos tulisi laukaista mahdollisimman varhain ja aloittaa antibioottihoito. Sappitietukosten laukaisun jälkeisten tulehdusten vähentämiseksi antibioottiprofylaksian kestoon tulisi kiinnittää huomiota, kerta-annosprofylaksia ei näytä olevan riittävä. Tutkimuksessa todetut ennusteelliset tekijät – tukoksen aiheuttaja, sappitien tulehdus, potilaan toimintakyky ja tukoksen laukaisun onnistuminen – tulee ottaa huomioon, kun näiden potilaiden hoitoa suunnitellaan moniammatillisessa hoitopalaverissa.
Ensimmäisessä osatyössä todettiin, että toimenpiteen jälkeen potilaiden eliniän mediaani oli alle kolme kuukautta. Itsenäiset ennustetta huonontavat tekijät olivat syövän etäpesäkkeen aiheuttama sappitien tukos, potilaan alentunut toimintakyky ja yleistila, sekä tukoksen laukaisun jälkeen riittämätön maksa-arvojen korjaantuminen.
Toisessa osatyössä selvitettiin sappitien tulehduksen vaikutusta potilaiden ennusteeseen. Ennuste oli huonoin potilailla, joilla oli sappitien tulehdus ennen sappitien tukoksen laukaisua. Sen sijaan tukoksen laukaisun jälkeisessä sappiteiden tulehduksessa potilaiden ennuste ei eronnut potilaista, joilla ei ollut toimenpiteen jälkeen tulehdusta.
Kolmannessa osatyössä selvitettiin solunsalpaajahoidon vaikutusta ennusteeseen sappitietukospotilailla, joilla oli haiman tai sappitien syöpä. Mikäli sappitietukoksen laukaisun jälkeen potilaille voitiin antaa solunsalpaajahoitoa, ennuste oli useita kuukausia parempi kuin oireenmukaista hoitoa saaneilla potilailla.
Tutkimuksen tulokset korostavat potilaiden onkologisen hoidon systemaattisen arvion tarpeellisuutta. Sappitietukokseen liittyvän sappitien tulehduksen ennusteen parantamiseksi tukos tulisi laukaista mahdollisimman varhain ja aloittaa antibioottihoito. Sappitietukosten laukaisun jälkeisten tulehdusten vähentämiseksi antibioottiprofylaksian kestoon tulisi kiinnittää huomiota, kerta-annosprofylaksia ei näytä olevan riittävä. Tutkimuksessa todetut ennusteelliset tekijät – tukoksen aiheuttaja, sappitien tulehdus, potilaan toimintakyky ja tukoksen laukaisun onnistuminen – tulee ottaa huomioon, kun näiden potilaiden hoitoa suunnitellaan moniammatillisessa hoitopalaverissa.
Viimeksi päivitetty: 1.3.2023