Systeeminen tulehdusvaste kolorektaalisyövässä. Sytokiinien ja endostatiinin merkitys

Paksu- ja peräsuolisyöpä on suomalaisten kolmanneksi yleisin syöpätyyppi. Oululainen tutkimusryhmä on aiemmin havainnut, että paksu- ja peräsuolisyöpään liittyvä paikallinen tulehdussoluvaste on suotuisan ennusteen merkki.

Väitöskirjatyössä tutkittiin, miten verinäytteestä mitattavat elimistön tulehdusvasteen ja sitä säätelevien välittäjäaineiden muutokset heijastuvat paksu- ja peräsuolisyövän ennusteeseen ja paikalliseen tulehdussoluvasteeseen. Työssä selvitettiin myös, mitkä näistä merkkiaineista parhaiten ennustavat suolistosyövän leikkaushoidon jälkeistä etenemistä.

Tutkimusaineisto koostui 148 Oulun yliopistollisessa sairaalassa leikatun paksu- ja peräsuolisyöpäpotilaan leikkaus- ja verinäytteistä sekä 86 terveen verrokkihenkilön verinäytteistä.

Tutkimuksessa havaittiin, että paksu- ja peräsuolisyöpää sairastavilla tulehdusta säätelevien välittäjäaineiden pitoisuudet veressä poikkeavat terveillä henkilöillä mitattavista pitoisuuksista. Veren välittäjäaineiden pitoisuudet myös muuttuivat syövän edetessä. Verinäytteestä määritetty korkea tulehdusindeksi oli yhteydessä syövän etenemiseen ja huonoon ennusteeseen. Kasvaimessa esiintyvistä valkosoluista erityisesti CD3-positiiviset T-lymfosyytit sekä CD83-positiiviset dendriittisolut liittyivät parempaan ennusteeseen.

Tutkimuksen tulokset auttavat ymmärtämään elimistön tulehdusvasteen ja syövän etenemisen välistä yhteyttä. Paksu- ja peräsuolisyöpään liittyvän tulehduksen määrittämistä ei vielä käytetä hyväksi kliinisessä työssä, mutta tulosten pohjalta voidaan kehittää uusia menetelmiä suolistosyöpäpotilaiden ennusteen arviointiin.