Teho-osastohoitoa vaativaan äkilliseen ja henkeä uhkaavaan sairastumiseen liittyvät fyysiset ja psyykkiset tekijät, tehohoidon jälkeinen oireyhtymä ja teho-osastolta selvinneiden potilaiden kuolemansyyt

Teho-osastohoitoa vaativan kriittisesti sairastuneen potilaan selviämismahdollisuudet ovat parantuneet viime vuosikymmeninä. Osalla selvinneistä toipumistulos jää heikoksi ja tilanteeseen liittyy terveydentilan asettamia rajoitteita ja lisääntynyttä kuolleisuutta. Tässä väitöskirjatyössä selvitettiin myöhempää kriittistä sairastumista ennustavia tekijöitä, teho-osastopotilaiden fyysiseen ja psyykkiseen toipumiseen vaikuttavia tekijöitä ja kuolinsyitä.
Kriittistä sairautta ennustavia tekijöitä tutkittiin Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1966:n osallistujilla 31-vuoden iässä. Fyysiseen ja psyykkiseen toipumiseen vaikuttavia tekijöitä tutkittiin Oulun yliopistollisen sairaalan teho-osaston jälkiseurantapoliklinikan potilailla. Kuolemansyitä selvitettiin laajan suomalaisen FINNAKI-tehohoitotutkimuksen aineiston potilailla, jotka luokiteltiin kahteen ryhmään riippuen akuutin munuaisvaurion esiintyvyydestä.
Väitöskirjatyössä todettiin, että neurologiset sairaudet, syövät, alkoholin liikakäyttö ja tupakointi olivat yleisempiä ja raskaan liikunnan harrastaminen vähäisempää henkilöillä, jotka sairastuivat myöhemmin tehohoitoa vaativaan sairauteen, verrattuna henkilöihin, jotka joutuivat sairaalahoitoon ilman teho-osastohoidon tarvetta. Jälkiseurantapoliklinikan potilaista huonoon fyysiseen toipumistulokseen päätyneiden potilaiden hoitojakso oli pidempi, heillä oli muistoja hoitojakson aikaisesta kivusta, heidän liikuntakykynsä oli huonompi ja heidän tuloksensa kuuden minuutin kävelytestissä olivat verrokkiryhmää heikommat. Psyykkisesti huonosti toipuneilla esiintyi enemmän tehohoitojakson aikaista sekavuutta ja vähemmän muistikuvia omaisista tai hoitohenkilökunnasta. Yleisimmät kuolinsyyt munuaisvauriopotilailla olivat sydän- ja verisuonisairaudet, syöpä ja neurologiset sairaudet.
Väitöskirjatyön tulosten perusteella merkittävimpiä myöhempään kriittiseen sairauteen liittyviä tekijöitä ovat neurologiset sairaudet, syöpä, alkoholin liikakäyttö, tupakointi ja vähäisempi rasittava liikunta. Muistikuvat tehohoidon aikaisesta kivusta, monivammautuminen ja pitkittynyt hoitojakso ennustavat huonoa fyysistä toipumistulosta. Hoidonaikainen sekavuus ja muistikuvien puute liittyvät huonoon psyykkiseen toipumistulokseen. Sydän- ja verisuonisairaudet ja syöpä selittävät yli puolet akuutista munuaisvauriosta kärsineiden potilaiden kuolemista.