Tehohoitopotilaan koliitin leikkaushoidon tulokset, ennuste ja kudosmuutokset
Väitöstilaisuuden tiedot
Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika
Väitöstilaisuuden paikka
Oulun yliopistollinen sairaala, luentosali 1
Väitöksen aihe
Tehohoitopotilaan koliitin leikkaushoidon tulokset, ennuste ja kudosmuutokset
Väittelijä
Lääketieteen lisensiaatti, anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkäri Seija Sipola
Tiedekunta ja yksikkö
Oulun yliopiston tutkijakoulu, Lääketieteellinen tiedekunta, kliinisen lääketieteen laitos, anestesia ja tehohoito
Oppiaine
Lääketiede
Vastaväittäjä
Dosentti Marja Hynninen, Helsingin yliopistollinen sairaala
Kustos
Professori Tero Ala-Kokko, Oulun yliopistollinen sairaala
Tehohoitopotilaan koliitin leikkaushoidon tulokset, ennuste ja kudosmuutokset
Tutkimuksessa tarkasteltiin tehohoitopotilaiden koliittiin liittyviä taustatekijöitä, paksusuolen poistoleikkausta edeltäviä ennustetekijöitä sekä hoidon tuloksia. Lisäksi selvitettiin leikkauksessa saatujen kudosnäytteiden avulla paksusuolen mikroskooppisten löydösten vaikeusastetta ja löydösten yhteyttä taudin ennusteeseen.
Takautuvaan tutkimukseen kuului 77 paksusuolen poistoleikkauksen läpikäynyttä tehohoitopotilasta. Koliittiin johtaneet syyt olivat sydän- ja verisuonileikkauksen jälkeen ilmenevä iskeeminen koliitti, septinen koliitti sekä Clostridium difficile -koliitti. Päivystysteho-osastolla leikkaushoitoon johtavan koliitin vuosittainen ilmaantuvuus oli 0.08 % - 0.4 %. Leikatuista potilaista vuoden kuluttua oli elossa 38 %. Paksusuolen poistoa edeltävä kohonnut valtimoveren laktaattipitoisuus, kasvava verenpainetta tukevan noradrenaliinilääkityksen tarve ja tajunnan tason lasku olivat yhteydessä potilaiden kuolleisuuteen.
Kudosnäytetutkimuksissa 50 tehohoitopotilaan paksusuolinäytteitä verrattiin 34:ään ei-koliittipotilaan suolinäytteeseen. Tehohoitopotilaan koliitissa kudosmuutokset ulottuivat kaikkiin paksunsuolen kerroksiin ja olivat samankaltaisia riippumatta koliittiin johtaneesta syystä. Paksusuolen limakalvon pintavaurion laajuus oli yhteydessä potilaiden elintoimintahäiriöiden vaikeusasteeseen ja kuolleisuuteen. Immunohistokemialliset värjäykset tehtiin 39 tehohoitopotilaan kudosnäytteille. Koliittipotilailla oli tulehdusvastetta kuvaavan Tollin kaltaisen reseptori 9:n, hallittua solukuolemaa kuvaavan M30:n ja solujen uudistumista kuvaavan Ki-67:n värjäytyvyys voimakkaampi kuin ei-koliittipotilailla.
Tehohoitopotilaan koliitti vaurioittaa koko paksusuolen ja kudosmuutokset ovat samankaltaisia eri tautitilojen aiheuttamissa koliiteissa. Paksusuolen limakalvon pintavaurion laajuus on yhteydessä potilaiden elintoimintahäiriöiden vaikeusasteeseen ja kuolleisuuteen. Immunohistokemiallisissa värjäyksissä todetut muutokset ovat samankaltaisia kuin on aikaisemmin kuvattu vaikeissa kroonisissa tulehduksellisissa suolistosairauksissa.
Takautuvaan tutkimukseen kuului 77 paksusuolen poistoleikkauksen läpikäynyttä tehohoitopotilasta. Koliittiin johtaneet syyt olivat sydän- ja verisuonileikkauksen jälkeen ilmenevä iskeeminen koliitti, septinen koliitti sekä Clostridium difficile -koliitti. Päivystysteho-osastolla leikkaushoitoon johtavan koliitin vuosittainen ilmaantuvuus oli 0.08 % - 0.4 %. Leikatuista potilaista vuoden kuluttua oli elossa 38 %. Paksusuolen poistoa edeltävä kohonnut valtimoveren laktaattipitoisuus, kasvava verenpainetta tukevan noradrenaliinilääkityksen tarve ja tajunnan tason lasku olivat yhteydessä potilaiden kuolleisuuteen.
Kudosnäytetutkimuksissa 50 tehohoitopotilaan paksusuolinäytteitä verrattiin 34:ään ei-koliittipotilaan suolinäytteeseen. Tehohoitopotilaan koliitissa kudosmuutokset ulottuivat kaikkiin paksunsuolen kerroksiin ja olivat samankaltaisia riippumatta koliittiin johtaneesta syystä. Paksusuolen limakalvon pintavaurion laajuus oli yhteydessä potilaiden elintoimintahäiriöiden vaikeusasteeseen ja kuolleisuuteen. Immunohistokemialliset värjäykset tehtiin 39 tehohoitopotilaan kudosnäytteille. Koliittipotilailla oli tulehdusvastetta kuvaavan Tollin kaltaisen reseptori 9:n, hallittua solukuolemaa kuvaavan M30:n ja solujen uudistumista kuvaavan Ki-67:n värjäytyvyys voimakkaampi kuin ei-koliittipotilailla.
Tehohoitopotilaan koliitti vaurioittaa koko paksusuolen ja kudosmuutokset ovat samankaltaisia eri tautitilojen aiheuttamissa koliiteissa. Paksusuolen limakalvon pintavaurion laajuus on yhteydessä potilaiden elintoimintahäiriöiden vaikeusasteeseen ja kuolleisuuteen. Immunohistokemiallisissa värjäyksissä todetut muutokset ovat samankaltaisia kuin on aikaisemmin kuvattu vaikeissa kroonisissa tulehduksellisissa suolistosairauksissa.
Viimeksi päivitetty: 23.1.2024