Teknologian hyödyntäminen nuorten miesten fyysisen aktiivisuuden lisäämisessä

Tuore väitöskirjatutkimus osoitti, että ranteessa pidettävä aktiivisuusmittari ja pelinkaltainen mobiilipalvelu aktivoivat erityisesti vähän liikkuvia nuoria miehiä. Nuoret, vähän liikkuvat miehet ovat erityisen haasteellinen ryhmä liikuntaan motivoinnin kannalta, ja teknologia voi tarjota keinon edistää heidän liikkumistaan.

Terveystieteiden maisteri Anna-Maiju Leinosen väitöstutkimus toteutettiin Oulun yliopistossa ja ODL Liikuntaklinikalla useammassa vaiheessa. Syksyllä 2012 toteutetussa tutkimuksessa oli mukana yhteensä 280 kutsuntaikäistä nuorta miestä. Ne miehet, jotka kantoivat ranteessaan aktiivisuusmittaria ja saivat palautetta liikkumisestaan, liikkuivat hieman enemmän ja istuivat keskimäärin tunnin vähemmän kuin vertailuryhmä. Motivoiva vaikutus oli tosin lyhytaikainen.

Syksyn 2013 kutsuntatilaisuudessa käynnistyneeseen kuuden kuukauden tutkimukseen osallistui lähes 500 nuorta miestä. Puolet heistä sai käyttöönsä ranteessa pidettävän aktiivisuusmittarin sekä tutkimuksessa kehitetyn pelinkaltaisen älypuhelimella käytettävän palvelun. Palvelu seurasi tutkittavien liikkumista ja paikallaanoloa, antoi liikkumisesta palautetta ja tarjosi yksilöllistä terveystietoa. Puolet tutkittavista sai ainoastaan aktiivisuusmittarin ilman palvelua, eikä heille annettu palautetta liikkumisesta.

Palvelua käyttäneiden liikkuminen lisääntyi jonkin verran verrattuna niihin miehiin, joilla ei ollut palvelua käytössään. Liikkuminen lisääntyi etenkin niillä miehillä, jotka olivat alun perin liikkuneet vähän. Mobiilipalvelun käyttö jäi kuitenkin vähäiseksi.

”Vaikka nuoria oli haastavaa saada sitoutumaan näin pitkään tutkimukseen, he pitivät etenkin liikunta-aktiivisuuteen liittyviä pelillisen palvelun ominaisuuksia kiinnostavina ja tärkeinä”, Leinonen kertoo.

Väitöskirjatutkimuksessa verrattiin lisäksi kolmea kiihtyvyysanturiin perustuvaa aktiivisuuden mittausmenetelmää. Tutkittavien (41 hlöä) liikunta-aktiivisuutta mitattiin samanaikaisesti ranteessa pidettävän aktiivisuusmittarin, jatkuvan kiihtyvyyssignaalin analysointiin perustuvan menetelmän sekä liikuntatutkimuksissa laajasti käytetyn, lantiolla pidettävän aktiivisuusmittarin avulla. Tulokset osoittivat, että mittarit antoivat toisistaan poikkeavia tuloksia, ja poikkeavuuden suuruus oli riippuvainen muun muassa siitä, kuinka raskasta liikuntaa mittausaikaan sisältyi.

Vaikka liikunta-aktiivisuuden terveysvaikutukset ovat hyvin tiedossa, jopa 80 % nuorista ei liiku riittävästi ja suuri osa päivästä voi kulua istuen. Tämän tutkimuksen tietoja voidaan hyödyntää tulevaisuudessa teknologiapohjaisten terveyspalveluiden kehittämisessä nuorten aktivointiin.