Terveydenhuollon ammattilaisten digitaalinen osaaminen terveydenhuollon toimintaympäristöissä

Väistämättä ja nopeasti digitalisoituvat terveydenhuollon palvelut edellyttävät terveydenhuollon ammattilaisilta uudenlaista osaamista. Digitaalinen osaaminen, tai digiosaaminen, on ennustettu olevan yksi keskeinen osaamistarve, jonka merkitys korostuu nyt ja tulevaisuudessa yli ammattirajojen. Digitalisaation vaikutus osaamistarpeisiin korostuu etenkin terveydenhuollossa, jossa ammattilaisten toimintaympäristöt ja -tavat ovat muuttuneet merkittävästi viimeisinä vuosina. Kuitenkin tutkimustieto terveydenhuollon ammattilaisten yhteisistä digiosaamisen osa-alueista ja digiosaamiseen vaikuttavista tekijöistä on ollut vähäistä.
Yhteiskuntatieteiden maisteri Erika Jarvan väitöskirjatutkimuksen tarkoituksena oli kuvata terveydenhuollon ammattilaisten digiosaamisen alueita ja selittää digiosaamiseen vaikuttavia tekijöitä terveydenhuollon toimintaympäristöissä.
Terveydenhuollon ammattilaisten näkemyksiä digiosaamisesta ja siihen vaikuttavista tekijöistä selvitettiin laadullisella haastattelututkimuksella (n=20). Toisessa vaiheessa kehitettiin digiosaamista ja siihen vaikuttavia tekijöitä mittaavat itsearviointimittarit, joita analysoitiin psykometrisesti terveydenhuollon ammattilaisilta kerätyllä poikkileikkausaineistolla (n=817). Kolmannessa vaiheessa poikkileikkausaineistosta muodostettiin digiosaamisen profiilit sekä tarkasteltiin eri tekijöiden vaikutusta digiosaamisen osa-alueisiin.
Digiosaamisen alueet sisälsivät ihmislähtöisen etäohjausosaamisen, asenteet digitaalisia palveluita ja ratkaisuja kohtaan osana päivittäistä työtä, ICT osaamisen, digitaalisten ratkaisujen hyödyntämisen ja arvioinnin osaamisen sekä digitaalisten ratkaisujen eettisen osaamisen. Digiosaamiseen vaikuttavat tekijät sisälsivät johtajien tuen, organisaation ja yksikön käytänteiden vaikutukset digiosaamisen kehityksen tukena sekä kollegoiden omaksumisen ja vaikutuksen. Lisäksi ammattilaisen iällä, valmistumisvuodella, ammattitaustalla, kliinisellä toimintaympäristöllä sekä potilastyön määrällä todettiin olevan yhteys itsearvioituun digiosaamiseen.
Väitöskirjan tuloksia voidaan hyödyntää terveydenhuollon ammattilaisten digiosaamisen tunnistamisessa ja arvioinnissa. Tämä mahdollistaa sekä jatkuvan osaamisen kehittämisen menetelmien ja sisältöjen että perehdytyksen suunnittelun ja toteutuksen tarvelähtöisesti. Tunnistettuja digiosaamisen alueita voidaan hyödyntää myös korkeakoulutuksen suunnittelussa sekä soveltaa koulutuksen vaikuttavuuden arvioinnissa.