Terveystieteiden opettajaopiskelijoiden osaaminen, osaamisen kehittämistarpeet ja niihin vaikuttavat tekijät

Väitöskirjatutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ja selittää terveystieteiden opettajaopiskelijoiden osaamista ja osaamisen kehittämisen tarpeita terveystieteiden opettajan koulutuksessa.
Ensimmäisessä vaiheessa haastateltiin suomalaisia terveystieteiden opettajaopiskelijoita (n = 23) ja kuvailtin heidän käsityksiänsä terveysalan opettajan työssä tarvittavasta osaamisesta.
Toisessa vaiheessa tarkasteltiin terveystieteiden opettajaopiskelijoiden (n = 101) osaamista ja kolmannessa vaiheessa terveystieteiden opettajaopiskelijoiden osaamisen kehittämistarpeita sekä selvitettiin osaamisen sekä muiden tekijöiden vaikutuksia terveystieteiden opettajaopiskelijoiden osaamisen kehittämistarpeisiin.
Ensimmäisen vaiheessa selvisi, että opettajaopiskelijat määrittelevät opettajan työssä tarvittavaa osaamista kahdeksan erilaisen osaamista kuvaavan kategorian kautta: johtamis- ja hallinnollinen osaaminen, näyttöön perustuvan toiminnan osaaminen, subjektiosaaminen, eettinen osaaminen, pedagoginen osaaminen, yhteistyö- ja vuorovaikutusosaaminen, kansainvälisyysosaaminen sekä jatkuva ammatillisen osaamisen kehittäminen. Toisessa vaiheessa selvisi, että opettajaopiskelijat arvioivat osaamisensa keskimäärin hyväksi; näyttöön perustuvan toiminnan osaaminen arvioitiin korkeimmaksi ja yhteistyö- ja verkosto-osaaminen heikoimmaksi osaamisen alueeksi. Taustatekijöistä opettajaopiskelijoiden iällä oli tilastollista merkitsevyyttä osaamisprofiilien muodostumiseen. Osaamisensa perusteella opettajaopiskelijat voitiin jakaa kolmeen toisistaan poikkeavaan profiiliin.
Kolmannessa vaiheessa todettiin, että opettajaopiskelijat kokivat tarvitsevansa osaamisen kehittämistä kaikilla osaamisen alueilla. Johtamis- ja hallinnollisella, opetuksen sisältöön ja opetussuunnitelmiin liittyvällä osaamisella ja digipedagogisella osaamisella oli yhteys pedagogisen osaamisen kehittämisen tarpeisiin, vuorovaikutusosaamisella taas oli vaikutusta opetuksen haastavissa tilanteissa selviytymiseen liittyviin osaamisen kehittämistarpeisiin. Työkokemus opettajan työssä vähensi esihenkilön tuen tarvetta sekä lisäsi osaamista opetuksen haastavissa tilanteissa selviytymisessä.
Koulutusta ja osaamista jatkuvasti arvioimalla voidaan tunnistaa, millä osaamisen alueilla koetaan eniten kehittämisen tarpeita. Näin voidaan myös erottaa vaikuttava koulutus vähemmän vaikuttavasta ja kohdistaa koulutuksen resursseja oikeisiin kohteisiin. Osaamisen kehittämisen tarpeen tunnistamisen ja sen mukaisen oman oppimisen suunnittelun tulisi olla jatkuva prosessi koko opettajan uran ajan.