Tilan sosiaalinen käyttö minolaisissa ”palatseissa”: Vertaileva GIS-analyysi

Kreetan pronssikautiset “palatsit” ovat ihmetyttäneet tutkijoita jo yli vuosisadan, siitä saakka
kun varhaisia kaivauksia suoritettiin Knossoksen kaltaisilla kohteilla 1900-luvun alussa.

Keskustelu rakennusten sosiaalisesta käytöstä ja merkityksestä on jatkunut vuosikymmeniä, rakennusten nimittämisestä ”palatseiksi” varhaisten tutkijoiden, kuten Arthur Evansin toimesta, maalatessa kuvan rakennuksista kuninkaallisina asumuksina ja hallinnollisina keskuksina hierarkkisessa yhteiskunnassa, näkemys jonka on haastanut uudempi ja teoreettisesti vivahteikkaampi ajatus ”palatseista” yhteisöllisinä, seremoniallisina rakennuksina yhteiskunnassa, joka olisi rakentunut enemmän epähierarkkisten, heterarkkisten periaatteiden mukaisesti.

Tämä tutkimus pyrkii ymmärtämään syvemmin tilan sosiaalista käyttöä ”palatseissa” – kuinka niitä käytettiin muokkaamaan sosiaalista kanssakäymistä, identiteettien muodostamisessa, ja kuinka ne koettiin seremoniallisina rakennuksina – heterarkkisesta näkökulmasta minolaiseen yhteiskuntaan.

Tutkimus keskittyy uuden palatsikauden (n. 1750–1490 eaa.) ”palatseihin” Kreetalla – Knossos, Faistos, Malia, Zakros ja Galatas. Tutkimuksessa hyödynnetään paikkatietojärjestelmän (GIS, Geographical Information System) menetelmiä – saavutettavuus- ja näkyvyysanalyyseja – tarkastelemaan analyyttisesti spatiaalisia ilmiöitä rakennusten sisällä jotka vaikuttivat niiden sosiaaliseen käyttöön ja tilan käsitykseen.

Minolaiset ”palatsit” näyttävät manipuloineen sosiaalista käyttäytymistä ja tilan kokemusta tarkoituksenaan luoda sosiaalisesti ja kosmologisesti merkityksellinen kokemus rakennuksista, sekä toimineen aktiivisina toimijoina uuden palatsikauden yhteiskunnan muodostamisessa.