Toimijuus ja normi. Lingvistinen diskurssianalyysi vapaaehtoisen lapsettomuuden kulttuurisista merkityksistä

Tutkimuksessa tarkastellaan vapaaehtoisesti lapsettomien puhetapoja omasta elämänmuodostaan: Mitä vapaaehtoinen lapsettomuus heille merkitsee? Millaisena vapaaehtoisesti lapsettoman toimijuus näyttäytyy?

Aineisto koostuu yksin ja parisuhteessa elävien nuorten ja vanhojen, miesten ja naisten teemahaastatteluista, joissa he kuvaavat kokemustaan vapaaehtoisesti lapsettomana. Tutkimus yhdistää kielitieteen menetelmiä ja kulttuurintutkimuksen tuottamaa tietoa niin, että lingvistisen diskurssianalyysin menetelmin tutkitaan, millaisilla kielellisillä valinnoilla tuotetaan niin vapaaehtoisesti lapsettoman oma toimijuus kuin myös normi lisääntymisestä.

Vapaaehtoinen lapsettomuus elämänmuotona tuottaa tyytyväisyyttä ja kokemuksen vapaudesta, ja lapsettomuus koetaan itsestäänselvänä. Lapsettomuuden julistaminen, lasten hankkimisesta kieltäytyminen ja lisääntymisnormin haastaminen tekevät puhujasta aktiivisen toimijan. Vuorovaikutuksessa toisten kanssa syntyy niin konflikteja kuin sopuakin, ja muut suostuttelevat vapaaehtoisesti lapsetonta monin kielellisin keinoin muuttamaan näkemystään. Hänet myös kyseenalaistetaan, mikä saa vaikenemaan tai kehittämään oman tilannekohtaisen puhumisen strategian.

Lisääntymisnormin läsnäolo kulttuurissamme tulee tutkimuksessa vahvasti näkyviin, mikä on yllättävä tulos, sillä haastattelun teemoissa sitä ei mainittu. Usein rakennetaan myös kulttuurista korrektiutta kommentoimalla omaa epäkorrektiksi tiedettyä puhetta lisääntymisestä ja perhenormista. Näin vapaaehtoisesti lapseton osoittaa kulttuurisesti korrektin puhumisen rajat.

Vapaaehtoisen lapsettomuuden kielteinen leima on kuitenkin murtumassa, kun nuoremmat puhuvat omasta elämänmuodostaan vanhempia hanakammin. On odotettavissa, että ajan myötä tästä elämänmuodosta tulee osa kulttuurista normaaliutta.