Transkraniaalisen kirkasvalon vaikutus ihmisen psykofysiologiaan
Väitöstilaisuuden tiedot
Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika
Väitöstilaisuuden paikka
Auditorio P117 (Aapistie 5B)
Väitöksen aihe
Transkraniaalisen kirkasvalon vaikutus ihmisen psykofysiologiaan
Väittelijä
TtM, LitM Heidi Jurvelin
Tiedekunta ja yksikkö
Oulun yliopiston tutkijakoulu, Lääketieteellinen tiedekunta, Elinikäisen terveyden tutkimusyksikkö
Oppiaine
Yleislääketiede
Vastaväittäjä
Professori Jukka Hintikka, Tampereen yliopisto, Lääketieteen ja biotieteiden tiedekunta, Psykiatria
Kustos
Professori Markku Timonen, Oulun yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, Elinikäisen terveyden tutkimusyksikkö
Transkraniaalisella valolla mahdollisesti vaikutusta ihmisen psykofysiologisiin toimintoihin
Väitöstyössä on tutkittu transkraniaalisen (kallon läpi tapahtuva) kirkasvaloaltistuksen vaikutusta ihmisen psykofysiologisiin toimintoihin.
Perinteisesti ihmisillä ja muilla nisäkkäillä näkemiseen liittymättömien valovaikutusten on ajateltu välittyvän pääasiallisesti silmien verkkokalvolla sijaitsevien reseptorien kautta. Alemmilla selkärankaisilla ja linnuilla valon tiedetään kuitenkin vaikuttavan myös suoraan aivojen toimintaan. Myös nisäkkäiden ja ihmisen aivoista on löydetty mahdollisesti valolle vasteellisia rakenteita. Näiden rakenteiden fysiologinen merkitys on toistaiseksi vielä tuntematon.
Työssä tutkittavat altistettiin transkraniaaliselle kirkasvalolle neljässä eri tutkimusasetelmassa. Trankraniaalinen kirkasvalo ei muuttanut pimeähormoni melatoniinin eritystä - melatoniinin erityksen estyminen on tunnetuin valoaltistuksen näkemiseen liittymätön vaikutus. Toisaalta transkraniaalisen valoaltistuksen havaittiin lievittävän subjektiivisia aikaerorasitusoireita ja parantavan tutkittavien psykomotorista nopeutta. Kaamosmasennusoireet lievittyivät transkraniaalisen valohoitojakson aikana, mutta tutkimustulokset voivat myös selittyä lumevaikutuksen kautta.
Tutkimustulokset viittaavat aivojen mahdolliseen valovasteellisuuteen. Tämän tutkimuksen perusteella transkraniaalisen valon mahdolliset vaikutukset eivät kuitenkaan ole yhteydessä melatoniinin eritykseen.
Perinteisesti ihmisillä ja muilla nisäkkäillä näkemiseen liittymättömien valovaikutusten on ajateltu välittyvän pääasiallisesti silmien verkkokalvolla sijaitsevien reseptorien kautta. Alemmilla selkärankaisilla ja linnuilla valon tiedetään kuitenkin vaikuttavan myös suoraan aivojen toimintaan. Myös nisäkkäiden ja ihmisen aivoista on löydetty mahdollisesti valolle vasteellisia rakenteita. Näiden rakenteiden fysiologinen merkitys on toistaiseksi vielä tuntematon.
Työssä tutkittavat altistettiin transkraniaaliselle kirkasvalolle neljässä eri tutkimusasetelmassa. Trankraniaalinen kirkasvalo ei muuttanut pimeähormoni melatoniinin eritystä - melatoniinin erityksen estyminen on tunnetuin valoaltistuksen näkemiseen liittymätön vaikutus. Toisaalta transkraniaalisen valoaltistuksen havaittiin lievittävän subjektiivisia aikaerorasitusoireita ja parantavan tutkittavien psykomotorista nopeutta. Kaamosmasennusoireet lievittyivät transkraniaalisen valohoitojakson aikana, mutta tutkimustulokset voivat myös selittyä lumevaikutuksen kautta.
Tutkimustulokset viittaavat aivojen mahdolliseen valovasteellisuuteen. Tämän tutkimuksen perusteella transkraniaalisen valon mahdolliset vaikutukset eivät kuitenkaan ole yhteydessä melatoniinin eritykseen.
Viimeksi päivitetty: 23.1.2024