Trooppisten turvemaiden ekohydrologisten prosessien ja metsädynamiikan seuranta

Trooppisten turvemaiden ojitusten ympäristövaikutukset lisäävät tarvetta ekosysteemien suojelun ja soiden ennallistamisen lisäämistä. Ymmärrys trooppisten turvemaiden prosesseista on kuitenkin vielä liian vähäistä tätä toimintaa tukemaan. Tutkimuksessa suoritettiin ympäristön tilan seurantaa Indonesiassa Padang Islandin tutkimuskohteella, joka kärsii turpeen ja metsän häiriintymisestä, mikä on tyypillistä Kaakkois-Aasian turvemaille. Tutkimuksessa kerättiin maasensoreilla aineistoa keskeisimmistä ympäristön tilasta kertovista parametreista hydrologiassa (vesisyvyys (WTD), sadanta), mikrometeorologiassa (säteily, ilman lämpötila, suhteellinen kosteus) ja puuston fysiologiassa (mahlan virtausnopeus, säteen kasvu), kun taas metsän häiriintyneisyyttä seurattiin kaukokartoituksen avulla. Tutkimuksessa havaittiin korkeaa spatiaalista ja ajallista vaihtelua WTD:ssä riippuen pääasiassa sadannasta ja kuivatustilanteesta. Kasvillisuuden vaste WTD:n ajalliseen muutokseen vaihteli riippuen vasteparametristä ja lajiryhmästä (paikallinen/ei-paikallinen puulaji). Höyrynpaineen alijäämällä ja fotosynteettisesti aktiivisella säteilyllä oli merkittävä vaikutus mahlan virtausnopeuden ajalliseen vaihteluun, kun taas tuulennopeus vaikutti vain joihinkin lajeihin. Mahlan virtausnopeuden ja WTD:n välillä havaittiin epälineaarisia vuorovaikutuksia riippumatta puulajista. Mahlan virtausnopeus oli hiukan suurempi keskitason WTD:llä -1.0–1.4 m. Ei-paikallisten lajien säteen kasvu yleensä väheni suurilla WTD:llä, kun taas paikallisille lajeille ei löydetty samanlaista trendiä. Lisäksi ei-paikallisen puulajin päiväkohtaisen säteen kasvun ja mahlan virtausnopeuden välille löydettiin heikko–kohtalainen negatiivinen lineaarinen riippuvuus. Soiden ojitus ja maankäyttö kietoutuivat voimakkaasti yhteen metsän häiriintyneisyyden kanssa. Jopa kolmasosa saaren metsistä oli hävinnyt ei-paikallisten puulajien monokulttuurisen kasvatuksen myötä, mikä yhdistettiin voimakkaaseen kuivatukseen. Lisäksi toinen kolmasosa oli otettu viljelyskäyttöön vähemmän intensiivisellä kuivatuksella. Metsän tilan heikkenemisen spatiaalinen ja ajallinen vaihtelu oli merkittävää. Ennen vuotta 2011 metsiä heikensivät lähinnä metsäteollisuuden hakkuut, mutta sen jälkeen aiheuttajia olivat matalan intensiteetin hakkuut ja hakkuut plantaasi- ja maanviljelyä varten.