Uhanalaisen liito-oravan (Pteromys volans) populaatioiden seuranta ja suojelu – viitteitä kestävän metsätalouden kehittämistyölle
Väitöstilaisuuden tiedot
Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika
Väitöstilaisuuden paikka
Arina Auditorio TA 105
Väitöksen aihe
Uhanalaisen liito-oravan (Pteromys volans) populaatioiden seuranta ja suojelu – viitteitä kestävän metsätalouden kehittämistyölle
Väittelijä
Filosofian Kandidaatti Ralf Wistbacka
Tiedekunta ja yksikkö
Oulun yliopiston tutkijakoulu, Luonnontieteellinen tiedekunta, Ekologian ja genetiikan yksikkö
Oppiaine
Ekologinen eläintiede
Vastaväittäjä
Dosentti Patrik Karell, Lundin Yliopisto, Ruotsi
Kustos
Dosentti Veli-Matti Pakanen, Oulun yliopisto
Uhanalaisen liito-oravan (Pteromys volans) populaatioiden seuranta ja suojelu – viitteitä kestävän metsätalouden kehittämistyölle
Tutkimukseni perehtyy uhanalaiseen liito-oravaan (Pteromys volans), jonka elinympäristöjä Suomessa uhkaavat laajamittaiset avohakkuut. Tutkin Länsi-Suomessa kerätyn pitkäaikaisen merkintä-takaisinpyyntiaineiston avulla elinympäristöjen tuhoamisen sekä ympäristötekijöiden vaikutuksia lajin runsauteen ja demografiaan vuosina 1993–2018.
Luodon tutkimusalueen liito-oravametsistä avohakattiin 25 vuoden aikana 76,4 %. Tutkimuksen keskivaiheilla kanta väheni jyrkästi, mutta palautui lopussa; alittaen koko ajan selvästi alueen kantokyvyn. Keskimääräinen vuotuinen säilyvyys oli melko matala (0,43–0,48). Luodossa naaraiden säilyvyys korreloi populaation koon muutosten kanssa osoittaen säilyvyyden olevan ratkaiseva tekijä kannan kasvukertoimelle. Säilyvyyden ajallinen vaihtelu oli sidoksissa saalistusriskiin sekä sääolosuhteisiin. Tärkeä havainto oli, että naaraiden säilyvyys parani lisääntymiseen sopivan metsälaikun koon kasvaessa noin 4–6 ha kokoon saakka. Populaation palautumisvaiheessa havaitsin naaraiden tiivistyneen laajempiin metsälaikkuihin, joissa oli suuremmat pesäpaikkaresurssit. Kansallisen seurannan mukaan liito-oravan esiintyminen väheni 36,9 % vuodesta 2006 vuoteen 2017.
Toinen väitökseni keskeinen tutkimusaihe perehtyi liito-oravan elinympäristövaatimuksiin. Pystyin osoittamaan, että viralliset suojelutoimet eivät mahdollistaneet liito-oravan suojelua. Liito-oravat hävisivät metsistä, joissa lisääntymisalueen hakkuut tehtiin viranomaisohjeistuksen mukaan ja samalla liito-oravat säilyivät verrokkialueilla. Liito-oravan esiintymisen todennäköisyys kasvoi sopivan metsälaikun koon myötä, mikä on linjassa metsälaikun koon säilyvyysvaikutuksen kanssa. Viranomaisrajausten pinta-alat, 0,07–0,24 ha, olivat liian pienet taatakseen liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen säilymisen. Vuodesta 2016 alkaen viranomaisten suojelutoimien tehokkuutta on mahdotonta valvoa koska lisääntymisalueita ei enää avohakkuiden yhteydessä rajata viranomaispäätöksellä.
Seurannan aikana liito-oravalle sopivien laikkujen koko väheni merkittävästi. Loppuaikoina asuttujen laikkujen keskipinta-ala oli 3,91 ha ja tyhjien vain 1,49 ha. Esittämäni tulokset edellyttävät merkittäviä muutoksia metsätaloutta ohjaavaan lainsäädäntöön, jotta liito-oravan populaation koko ei romahtaisi tulevaisuudessa. Metsätalous tuhoaa jatkuvasti laajassa mittakaavassa liito-oravan lisääntymismetsiä, ja tutkimusalueellani pirstoutuminen on saavuttanut hälyttävän tason. Jäljellä olevien liito-oravalle sopivien laikkujen mediaanikoko on ainoastaan 1,5 ha ja on olemassa riski, että nämä metsiköt häviävät kokonaan hakkuiden yhteydessä lähitulevaisuudessa.
Avainsanat: Luonnon monimuotoisuus, Uhanalaiset lajit, Metsätalouden ympäristövaikutukset, Elinympäristöjen tuhoutuminen, Luontokato, Habitaattidirektiivi, Lakisääteinen suojelu, Pteromys volans, Säilyvyys, Tieteen ja käytännön välinen poikkeama.
Luodon tutkimusalueen liito-oravametsistä avohakattiin 25 vuoden aikana 76,4 %. Tutkimuksen keskivaiheilla kanta väheni jyrkästi, mutta palautui lopussa; alittaen koko ajan selvästi alueen kantokyvyn. Keskimääräinen vuotuinen säilyvyys oli melko matala (0,43–0,48). Luodossa naaraiden säilyvyys korreloi populaation koon muutosten kanssa osoittaen säilyvyyden olevan ratkaiseva tekijä kannan kasvukertoimelle. Säilyvyyden ajallinen vaihtelu oli sidoksissa saalistusriskiin sekä sääolosuhteisiin. Tärkeä havainto oli, että naaraiden säilyvyys parani lisääntymiseen sopivan metsälaikun koon kasvaessa noin 4–6 ha kokoon saakka. Populaation palautumisvaiheessa havaitsin naaraiden tiivistyneen laajempiin metsälaikkuihin, joissa oli suuremmat pesäpaikkaresurssit. Kansallisen seurannan mukaan liito-oravan esiintyminen väheni 36,9 % vuodesta 2006 vuoteen 2017.
Toinen väitökseni keskeinen tutkimusaihe perehtyi liito-oravan elinympäristövaatimuksiin. Pystyin osoittamaan, että viralliset suojelutoimet eivät mahdollistaneet liito-oravan suojelua. Liito-oravat hävisivät metsistä, joissa lisääntymisalueen hakkuut tehtiin viranomaisohjeistuksen mukaan ja samalla liito-oravat säilyivät verrokkialueilla. Liito-oravan esiintymisen todennäköisyys kasvoi sopivan metsälaikun koon myötä, mikä on linjassa metsälaikun koon säilyvyysvaikutuksen kanssa. Viranomaisrajausten pinta-alat, 0,07–0,24 ha, olivat liian pienet taatakseen liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen säilymisen. Vuodesta 2016 alkaen viranomaisten suojelutoimien tehokkuutta on mahdotonta valvoa koska lisääntymisalueita ei enää avohakkuiden yhteydessä rajata viranomaispäätöksellä.
Seurannan aikana liito-oravalle sopivien laikkujen koko väheni merkittävästi. Loppuaikoina asuttujen laikkujen keskipinta-ala oli 3,91 ha ja tyhjien vain 1,49 ha. Esittämäni tulokset edellyttävät merkittäviä muutoksia metsätaloutta ohjaavaan lainsäädäntöön, jotta liito-oravan populaation koko ei romahtaisi tulevaisuudessa. Metsätalous tuhoaa jatkuvasti laajassa mittakaavassa liito-oravan lisääntymismetsiä, ja tutkimusalueellani pirstoutuminen on saavuttanut hälyttävän tason. Jäljellä olevien liito-oravalle sopivien laikkujen mediaanikoko on ainoastaan 1,5 ha ja on olemassa riski, että nämä metsiköt häviävät kokonaan hakkuiden yhteydessä lähitulevaisuudessa.
Avainsanat: Luonnon monimuotoisuus, Uhanalaiset lajit, Metsätalouden ympäristövaikutukset, Elinympäristöjen tuhoutuminen, Luontokato, Habitaattidirektiivi, Lakisääteinen suojelu, Pteromys volans, Säilyvyys, Tieteen ja käytännön välinen poikkeama.
Viimeksi päivitetty: 1.3.2023