Uniapnean evoluutio aivoinfarktin jälkeen
Väitöstilaisuuden tiedot
Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika
Väitöstilaisuuden paikka
OYS luentosali 10
Väitöksen aihe
Uniapnean evoluutio aivoinfarktin jälkeen
Väittelijä
LL, keuhkosairauksien erikoislääkäri Jaana Huhtakangas
Tiedekunta ja yksikkö
Oulun yliopiston tutkijakoulu, Lääketieteellinen tiedekunta, MRC Oulu
Oppiaine
Lääketiede
Vastaväittäjä
Dosentti Pirkko Brander, HUS, Sydän- ja keuhkokeskus
Kustos
Professori Riitta Kaarteenaho, Oulun Yliopisto
Uniapnea luultua yleisempää aivoinfarktipotilailla
LL Jaana Huhtakankaan väitöstutkimuksessa uniapnea todettiin yli 90 prosentilla aivoinfarktipotilaista. Puolen vuoden seurannassa uniapnean määrä pysyi edelleen korkeana ja vaikeutui suurimmalla osalla.
Uniapnean esiintyvyydestä suomalaisilla aivoinfarktipotilailla ei ole ollut aiempaa tietoa, sillä aivoinfarktin sairastaneille ei yleensä tehdä unirekisteröintiä.
Aivoinfarkti on yleinen ja kansanterveydellisesti sekä taloudellisesti merkittävä sairaus, jonka aiheuttamat vuotuiset kustannukset Suomessa ovat noin 1,1 miljardia euroa. Uniapnea on yksi aivoinfarktille altistava tekijä, ja uniapneapotilaista noin 7 % sairastuukin myöhemmin aivoverenkiertohäiriöön.
Tutkimukseen osallistui yhteensä 204 aikuista aivoinfarktipotilasta. Heistä hieman yli puolet sai liuotushoitoa ja loput hoidettiin ilman liuotusta. Tutkittaville tehtiin yöpolygrafia eli unirekisteröinti heti aivoinfarktin diagnosoimisen jälkeen ja se toistettiin potilaan kotona kuuden kuukauden kuluttua. Alkuvaiheessa uniapnea todettiin 91,2 %:lla aivoinfarktipotilaista. Tutkituista potilaista ainoastaan yhdeksällä oli todettu uniapnea jo ennen aivoinfarktia, eli valtaosa löydetystä uniapneoista oli uusia. Liuotushoidetuilla potilailla oli ensirekisteröinnissä enemmän uniapneaa (96,4 %) ja se oli vaikeampaa kuin muilla.
Puolen vuoden seurannassa uniapnean määrä lisääntyi hieman (92,7 %) ja vaikeutui kahdella potilaalla kolmesta.
Aivoinfarktin akuutissa vaiheessa kannettavalla unirekisteröintilaitteella tehty rekisteröinti todettiin toimivaksi tavaksi seuloa uniapneaa. Sekä automaattitulos että manuaalisesti arvioitu unirekisteröintitulos olivat erittäin yhteneväisiä, kun arvion kohteena olivat happikyllästeisyyden neljän prosenttiyksikön suuruiset pudotukset tuntia kohti, matalin veren happikyllästeisyys tai alle 90 % happikyllästeisyyden osuus yöstä. Automaattianalyysi kuitenkin aliarvioi uniapnean vaikeuden, havaitsi huonosti hengityskatkosten tyypin eikä löytänyt 18,6 prosenttia uniapneadiagnooseista.
Tutkimus osoitti, että aivoinfarktin koko oli yhteydessä yölliseen happikyllästeisyyden huononemiseen. Aivoinfarktin koko korreloi aikaan, jona happikyllästeisyys oli alle 90 %.
”Tutkimuksen perusteella suosittelemme ohjaamaan unirekisteröintiin ne aivoinfarktipotilaat, joilla yöllinen happikyllästeisyys alittaa 90 % rajan yli 10 % ajasta”, Huhtakangas sanoo.
”Uniapnean riskiryhmien seulonta ei ole vielä Suomessa tavallista, mutta aivoinfarktipotilaiden ja erityisesti kohdennettujen riskiryhmien seulonta voisi osoittautua hyödylliseksi sekä potilaiden, terveydenhuollon ammattilaisten, että yhteiskunnan kannalta”, Huhtakangas pohtii.
Tulevaisuuden haaste on selvittää, kuinka voitaisiin tunnistaa ne aivoinfarktipotilaat, jotka hyötyvät uniapnean hoidosta heti aivoinfarktin sairastamisen yhteydessä. Hoitamaton uniapnea haittaa aivoinfarktipotilaan kuntoutumista, pidentää sairaalassaoloaikaa sekä lisää aivoinfarktin uusiutumisriskiä ja kuolleisuutta.
Uniapnean esiintyvyydestä suomalaisilla aivoinfarktipotilailla ei ole ollut aiempaa tietoa, sillä aivoinfarktin sairastaneille ei yleensä tehdä unirekisteröintiä.
Aivoinfarkti on yleinen ja kansanterveydellisesti sekä taloudellisesti merkittävä sairaus, jonka aiheuttamat vuotuiset kustannukset Suomessa ovat noin 1,1 miljardia euroa. Uniapnea on yksi aivoinfarktille altistava tekijä, ja uniapneapotilaista noin 7 % sairastuukin myöhemmin aivoverenkiertohäiriöön.
Tutkimukseen osallistui yhteensä 204 aikuista aivoinfarktipotilasta. Heistä hieman yli puolet sai liuotushoitoa ja loput hoidettiin ilman liuotusta. Tutkittaville tehtiin yöpolygrafia eli unirekisteröinti heti aivoinfarktin diagnosoimisen jälkeen ja se toistettiin potilaan kotona kuuden kuukauden kuluttua. Alkuvaiheessa uniapnea todettiin 91,2 %:lla aivoinfarktipotilaista. Tutkituista potilaista ainoastaan yhdeksällä oli todettu uniapnea jo ennen aivoinfarktia, eli valtaosa löydetystä uniapneoista oli uusia. Liuotushoidetuilla potilailla oli ensirekisteröinnissä enemmän uniapneaa (96,4 %) ja se oli vaikeampaa kuin muilla.
Puolen vuoden seurannassa uniapnean määrä lisääntyi hieman (92,7 %) ja vaikeutui kahdella potilaalla kolmesta.
Aivoinfarktin akuutissa vaiheessa kannettavalla unirekisteröintilaitteella tehty rekisteröinti todettiin toimivaksi tavaksi seuloa uniapneaa. Sekä automaattitulos että manuaalisesti arvioitu unirekisteröintitulos olivat erittäin yhteneväisiä, kun arvion kohteena olivat happikyllästeisyyden neljän prosenttiyksikön suuruiset pudotukset tuntia kohti, matalin veren happikyllästeisyys tai alle 90 % happikyllästeisyyden osuus yöstä. Automaattianalyysi kuitenkin aliarvioi uniapnean vaikeuden, havaitsi huonosti hengityskatkosten tyypin eikä löytänyt 18,6 prosenttia uniapneadiagnooseista.
Tutkimus osoitti, että aivoinfarktin koko oli yhteydessä yölliseen happikyllästeisyyden huononemiseen. Aivoinfarktin koko korreloi aikaan, jona happikyllästeisyys oli alle 90 %.
”Tutkimuksen perusteella suosittelemme ohjaamaan unirekisteröintiin ne aivoinfarktipotilaat, joilla yöllinen happikyllästeisyys alittaa 90 % rajan yli 10 % ajasta”, Huhtakangas sanoo.
”Uniapnean riskiryhmien seulonta ei ole vielä Suomessa tavallista, mutta aivoinfarktipotilaiden ja erityisesti kohdennettujen riskiryhmien seulonta voisi osoittautua hyödylliseksi sekä potilaiden, terveydenhuollon ammattilaisten, että yhteiskunnan kannalta”, Huhtakangas pohtii.
Tulevaisuuden haaste on selvittää, kuinka voitaisiin tunnistaa ne aivoinfarktipotilaat, jotka hyötyvät uniapnean hoidosta heti aivoinfarktin sairastamisen yhteydessä. Hoitamaton uniapnea haittaa aivoinfarktipotilaan kuntoutumista, pidentää sairaalassaoloaikaa sekä lisää aivoinfarktin uusiutumisriskiä ja kuolleisuutta.
Viimeksi päivitetty: 23.1.2024