Uusien ligandien eristäminen MRGPRX1 ja MRGPRX2 reseptoreille, ja niiden vaikutus syöttösolujen degranulaatioon.
Väitöstilaisuuden tiedot
Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika
Väitöstilaisuuden paikka
Kontinkangas, lääketieteellisen tiedekunnan luentosali F202 (Aapistie 5 B)
Väitöksen aihe
Uusien ligandien eristäminen MRGPRX1 ja MRGPRX2 reseptoreille, ja niiden vaikutus syöttösolujen degranulaatioon.
Väittelijä
Filosofian maisteri Toni Karhu
Tiedekunta ja yksikkö
Oulun yliopiston tutkijakoulu, Lääketieteellinen tiedekunta, Biolääketieteen laitos
Oppiaine
Fysiologia
Vastaväittäjä
Professori Daniel Fourmy, INSERM, University of Toulouse, France
Kustos
Professori Karl-Heinz Herzig, Oulun yliopisto
Uusien syöttösoluja aktivoivien proteiinien eristys ihmisen verestä
Väitöskirjatyössä on eristetty uusia syöttösoluja aktivoivia proteiineja ihmisen verestä. Eristetyt proteiinit ovat kappaleita suuremmista veressä korkeina pitoisuuksina kiertävistä proteiineista. Syöttösolut ovat immuunipuolustuksen keskeisiä soluja, jotka osallistuvat immuunijärjestelmän muiden solujen säätelyyn ja suojaavat elimistöä bakteeri-, virus- ja parasiitti-infektioilta. Aktivoituessaan syöttösolut degranuloituvat vapauttaen monia eri tulehdusvälittäjäaineita, proteiineja pilkkovia proteaaseja, sekä lukuisia muita aineita. Vapautuneet välittäjäaineet säätelevät muiden immuunijärjestelmän solujen toimintaa ja proteaasit hajottavat haitallisten patogeenien proteiineja. Yleisesti syöttösolujen aktivaatiossa vapautuneet aineet aiheuttavat paikallisen tulehdustilan, esimerkkinä hyönteisen puremasta aiheutuva paukama. Syöttösolujen häiriintyneen aktivaation on havaittu liittyvän joihinkin autoimmuunisairauksiin, joissa niiden aktivaatio on lisääntynyt. Väitöstutkimuksessa ihmisen veren plasmasta ja verihiutaleista eristettiin korkean erotuskyvyn nestekromatografia-tekniikalla kahta syöttösoluissa esiintyvää reseptoria (MRGPRX1 ja MRGPRX2) aktivoivia proteiineja. Proteiineja eristettiin viisi kappaletta, joista kolme tunnistettiin massaspektrometrilla albumiinin ja kaksi hemoglobiinin osiksi. Näitä aktiivisia proteiineja voi muodostua elimistössä syöttösoluista vapautuvien proteaasien pilkkoessa hemoglobiinia ja albumiinia. Näin ollen syöttösolujen aktivaatiossa vapautuneet proteaasit voivat pilkkoa lisää syöttösoluja aktivoivia proteiineja korkeina pitoisuuksia esiintyvistä suurista proteiineista. Tämä edelleen lisää syöttösolujen aktivaatiota johtaen itseään ruokkivaan aktivaatiosykliin. Väitöstutkimuksessa löydettyjen proteiinien avulla voidaan tulevaisuudessa mahdollisesti kehittää uusia menetelmiä syöttösolujen aktivaation säätelyyn. Tällä voi olla merkitystä joidenkin autoimmuunisairauksien hoidossa.
Viimeksi päivitetty: 23.1.2024