Valkosolujen pintamolekyyliekspression analysointi virtaussytometrialla kriittisesti sairailla potilailla. Vertailu sepsistä sairastavien ja verrokkien välillä

Sepsis on vakava yleisinfektio, joka aiheuttaa elintoimintojen häiriöitä. Sepsis on yleinen tehohoidon ongelma ja siihen liittyy yli 20 % sairaalakuolleisuus. Ennusteen kannalta varhainen sepsiksen diagnostiikka ja viiveetön hoidon aloittaminen ovat tärkeitä. Toistaiseksi ei ole laboratoriomenetelmää, joka erottaisi sepsistä sairastavat muista kriittisesti sairaista, joilla on muista syistä elintoimintojen häiriöitä. C-reaktiivinen proteiini (CRP) ja prokalsitoniini (PCT) ovat yleisesti käytettyjä tulehdusmerkkiaineita teho-osastolla. Valkosolut aktivoituvat elimistön eri tulehdustiloissa. Väitöskirjatutkimuksessa on selvitetty valkosolujen pinnalla ilmentyvien pintamolekyylien käyttöä sepsiksen laboratoriomerkkiaineena.

Valkosolujen pintamolekyylejä tutkittiin virtaussytometrialla kriittisesti sairailla sepsistä sairastavilla potilailla, niillä tehohoitopotilailla, joilla ei ollut sepsistä, ja terveillä vapaaehtoisilla. Mielenkiinnon kohteina olivat neutrofiilien CD11b ja CD64, monosyyttien CD11b, CD14, CD40, CD64, CD80 ja HLA-DR, sekä lymfosyyttien CD69 pintamolekyylit.

Valkosolujen pintamolekyylien analysointivaiheessa näytteen lämpötilalla ja määritysviiveellä oli vaikutusta virtaussytometriatuloksiin ja se on huomioitava analyysissä. Sepsispotilaiden tulovaiheen pintamolekyylituloksista CD11b, CD40, CD64 ja CD69 erottivat sepsispotilaat parhaiten muista tutkituista ryhmistä. Neutrofiilien CD64 erotteli sepsispotilaat paremmin kuin CRP ja PCT. Kun otettiin huomioon samanaikaisesti otetut neutrofiilien CD64, CRP ja PCT tulokset, voitiin suuremmalla todennäköisyydellä, kuin pelkästään CRP:n ja PCT:n avulla, tunnistaa todelliset sepsispotilaat niistä potilaista, joilla ei ole sepsistä. Valkosolujen pintamolekyylien käyttö parantaisi sepsiksen laboratoriodiagnostiikkaa teho-osastolla.