Varhaislapsuuden motorisen kehityksen, varhaisaikuisuuden temperamentin ja anhedonian yhteys fyysiseen aktiivisuuteen keski-iässä sekä fyysisen aktiivisuuden muutoksiin aikuisuudessa – Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1966

Terveystieteiden maisteri Anna-Kaisa Karppasen Oulun yliopistossa ja ODL Liikuntaklinikalla toteutettu väitöstutkimus osoittaa, että naisilla myöhäisempi motoristen taitojen oppimisikä oli yhteydessä runsaaseen kevyeen liikkumiseen ja vähäiseen paikallaanoloon. Temperamentiltaan passiiviset naiset, jotka välttivät vaikeuksia eivätkä etsineet elämyksiä, olivat harvoin liikunnallisesti aktiivisia läpi aikuisiän ja harvemmin myöskään lisäsivät liikkumistaan aikuisuudessa. Temperamentiltaan sinnikkäät sen sijaan liikkuivat paljon ja myös lisäsivät liikkumistaan. Tutkimuksessa havaittiin myös, että kyvyttömyys kokea mielihyvää kehollisista aistikokemuksista oli naisilla yhteydessä vähäiseen liikkumiseen ja suureen paikallaanolon määrään.

Tutkimuksen aineistona olivat kaikki Pohjois-Suomessa vuonna 1966 syntyneet. Heiltä kerättiin laajoilla kyselyillä ja mittauksilla tietoa elintavoista ja terveydestä. Vauvaiän motoristen taitojen kehittyminen kerättiin neuvolakorteista. Temperamentin ja anhedonian piirteitä arvioitiin kyselyillä 31-vuotiaana. Liikkuminen kartoitettiin kyselyllä 31- ja 46-vuotiaana ja kiihtyvyysanturiin perustuvalla mittarilla 46 vuoden iässä.

Liikkuva elämäntapa syntyy jo varhaislapsuudessa. Mitä varhaisemmin liikkumisen taidot kehittyvät, sitä todennäköisemmin henkilö osallistuu nuoruudessa urheiluseuratoimintaan. Hyvät varhaislapsuuden liikkumisen taidot ennustavat myös hyvää kuntoa aikuisena. Tutkimuksissa on esitetty, että tietyt temperamentin piirteet ovat yhteydessä liikkumisen ja paikallaanolon määrään. Aiemmin ei kuitenkaan ole tutkittu, onko vauvaiän liikkumisen taitojen kehittymisellä yhteyttä liikkumiseen ja paikallaanoloon vielä myöhemmällä iällä. Ei myöskään tiedetä, kuinka temperamentti on yhteydessä liikkumisen muutoksiin varhaisaikuisuudesta keski-ikään. Anhedonian eli alentuneen mielihyvän kokemisen kyvyn roolia liikkumiskäyttäytymiseen ei ole aiemmin tutkittu hyödyntäen kiihtyvyysanturimittausta.

Tutkimuksen tulokset tuovat uutta valoa siihen, miten vauvaiän motoriset taidot ja varhaisaikuisuuden temperamentin piirteet ja anhedonia ovat yhteydessä aikuisiän liikuntakäyttäytymiseen. Tutkimus lisää ymmärrystä yksilöllisten tekijöiden ja liikkumiskäyttäytymisen välisistä yhteyksistä. ”Tietoa temperamentin ja liikkumiskäyttäytymisen välisistä yhteyksistä voidaan hyödyntää yksilöllisemmän liikuntaneuvonnan suunnittelussa ja toteutuksessa. Ohjausresursseja voidaan kohdentaa paremmin niihin, jotka ohjausta tarvitsevat ja jotka mahdollisesti hyötyvät siitä eniten”, Anna-Kaisa Karppanen toteaa.

Terveystieteiden maisteri Anna-Kaisa Karppanen väittelee Oulun yliopistossa torstaina 12. joulukuuta 2024. Lääketieteen alaan kuuluvan väitöskirjan suomennettu otsikko on: Varhaislapsuuden motorisen kehityksen, varhaisaikuisuuden temperamentin ja anhedonian yhteys fyysiseen aktiivisuuteen keski-iässä sekä fyysisen aktiivisuuden muutoksiin aikuisuudessa – Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1966. Väitöstilaisuus alkaa Oulun Diakonissalaitoksen Wegelius-salissa (Albertinkatu 16, Oulu) klo 12.