Verkkoavusteiset transvaginaaliset leikkaustekniikat gynekologiassa. Naisen virtsankarkailu-ja laskeumakirurgian tulokset.

Tutkimus osoittaa että käytettäessä tiheää pienireikäistä multifilamenttiverkkoa naisen virtsankarkailun ja emättimen pohjukan laskeuman kirurgisessa hoidossa, ilmaantuu sietämättömän paljon verkon eroosioita, 16–25 prosenttia. Hoidettaessa naisen virtsankarkailua suurireikäisellä monofilamenttiverkolla vakiintuneita TVT- ja TOT-menetelmiä käyttäen, saavutetaan hyvä potilastyytyväisyys ja subjektiivinen teho sekä vähäinen komplikaatioiden ilmaantuvuus. Verkkoavusteinen PIVS-menetelmä ja perinteinen sakrospinosusfiksaatio-menetelmä ovat tuloksiltaan heikot emättimen pohjukan laskeuman hoidossa. Sen sijaan tulokset ovat lupaavat käytettäessä uudempaa kevyttä ja suurireikäistä monofilamenttiverkkoa emättimen takaseinän laskeuman hoidossa.

Verkon eroosioiden määrä potilailla, joilla oli käytetty tiivistä, pienireikäistä multifilamenttiverkkoa tai suurireikäistä monofilamenttiverkkoa, selvitettiin takautuvasti 403 potilaan aineistoa käyttäen. TVT- ja TOT-menetelmiä verrattiin 100 potilaan randomisoidussa ja kontrolloidussa työssä, jossa subjektiivinen teho selvitettiin yleisessä kliinisessä käytössä olevan arviointikaavakkeen avulla. Yhteensä 32 emättimen pohjukan laskeumaa oli hoidettu joko PIVS- tai sakrospinosusfiksaatio-metodilla ja objektiivisen tuloksen selvittämisessä käytettiin kansainvälistä POP-Q-laskeumanarviointimenetelmää. Uudemman kevyen ja suurireikäisen monofilamenttiverkon tehoa ja turvallisuutta emättimen takaseinämän laskeuman hoidossa selvitettiin prospektiivisesti 111 potilaan aineistolla.

Virtsankarkailu ja emättimen monimuotoiset laskeumat ovat yleisiä naisten vaivoja. Synteettisten verkkojen käyttö on yleistynyt näiden vaivojen kirurgisessa hoidossa johtuen perinteisten leikkaustekniikoiden epätyydyttävistä leikkaustuloksista. Käytön myötä on huomattu, että verkkoihin liittyy myös ongelmia. Tilanne on hankala, koska markkinoilla on lukuisia erilaisia verkkomateriaaleja, tekniikoita ja instrumentaatioita.

Tutkimus osoittaa sen mitä voi tapahtua, kun kliiniseen käyttöön otetaan materiaali tai tuote jota ei ole riittävästi tutkittu ennen käyttöönottoa. Jatkossa varovaisuutta tulee noudattaa uusien tekniikoiden ja materiaalien omaksumisessa. Toisaalta kaikki potilaat eivät tule autetuksi perinteisin leikkaustekniikoin omia kudoksia käyttäen, joten uusia innovaatioita naisen lantionalueen kirurgiassa tarvitaan.