Viitekehys sidosryhmien verkostosuhteiden analysointiin, kehittämiseen ja hallintaan yhteistoiminnallisissa sairaalarakennusprojekteissa

Tässä väitöskirjassa korostetaan, että suuret organisaatioiden väliset sairaaloiden ja laitosten rakennusprojektit toteutetaan tyypillisesti monimutkaisissa ja epävarmoissa olosuhteissa erilaisten sidosryhmien osallistumisen vuoksi. Nämä sidosryhmät tulevat sekä pysyvältä (terveydenhuollon prosessitaso) että tilapäiseltä (sairaalaprojektitaso) organisaatiotasolta, joilla on erilaiset taustat, tavoitteet ja liiketoimintamallit sekä erilaisia käsityksiä sopivimmista projektin toteutusprosesseista, yhteistyökäytännöistä, työkaluista ja käytettävät organisatoriset menetelmät.
Näillä eroilla sidosryhmät muodostavat myös erilaisia verkostoja, jotka johtavat projektin monimutkaisuuteen ja dynamiikkaan. Tavoitteiden, taustojen, taitojen ja kulttuurierojen moninaisuus tekee näistä hankkeista erittäin haastavia jo suunnittelun ja kehittämisen alkuvaiheessa, mikä edellyttää uudenlaista projektijohtamista ja toteutusmalleja onnistumisen varmistamiseksi. Tämä opinnäytetyö tarjoaa puitteet vastata edellä mainittuihin haasteisiin ja toteuttaa onnistuneesti sairaalarakennusprojekteja.
Tämän tutkimuksen kontekstina on sairaalarakennushanke, erityisesti uusi yliopistosairaala, joka sijaitsee NOHD:ssa (Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri), joka on maantieteellisesti laaja ja harvaan asuttu alue Pohjois-Suomessa. NOHD on yksi Suomen 21 sairaanhoitopiiristä ja Oulun yliopistollinen sairaala yksi viidestä maan yliopistollisesta sairaalasta. Tämä projekti hankitaan relaatioprojektien toimitusjärjestelyillä, kuten projektiallianssilla.
Tämän tutkimuksen tulokset osoittavat, että sidosryhmäverkostojen ja niihin liittyvien suhteiden tarkka analysointi niin terveydenhuollon prosessi- kuin sairaalaprojektitasolla onkin tärkeää. Nämä verkostot ja niiden tyypit voivat merkittävästi vaikuttaa yhteisiin hanketavoitteisiin sekä sidosryhmien koordinointiin ja valvontaan sairaalan rakennusprojektissa. Lisäksi tutkimustulokset paljastavat, että sidosryhmäyhteistyö ei ole itsenäinen staattinen prosessi, vaan monitasoinen prosessi, joka sisältää erilaisia yhteistyöhön, valvontaan ja koordinointiin liittyviä toimintoja. Tutkimus ehdottaa myös erilaisia mekanismeja ja niihin liittyviä toimia, joilla voidaan rajoittaa opportunismia ja edistää yhteistyökäyttäytymistä hankkeen sidosryhmien välillä.