Vuorovaikutteinen alueiden käytön suunnittelu. Suunnittelukäytäntöjen arki pohjoissuomalaisissa kunnissa

Väitöskirjatyössä on tutkittu vuorovaikutteisen alueiden käytön suunnittelun käytäntöjä ja toimintakulttuuria Pohjois-Suomessa. Alueiden käytön suunnittelu on kuntien tehtävä, jossa noudatetaan maankäyttö- ja rakennuslakiin pohjautuvaa vuorovaikutteista kaavoitusprosessia. Pyrkimyksenä on avoin ja eri osapuolten vaikutusmahdollisuudet turvaava suunnitteluprosessi. Ideaalitilanteessa vuorovaikutuksessa ovat hallinnon, kansalaisten, elinkeinoelämän ja poliittisen päätöksenteon näkökulmat. Kunnilla on merkittävä rooli vuorovaikutteisen suunnittelun toteuttamisessa.

Väitöskirjatutkimuksessa havaittiin, että pohjoissuomalaisten kuntien alueiden käytön suunnittelussa täytetään lain edellyttämät vuorovaikutteisen suunnittelun minimivaatimukset. Tulosten perusteella vuorovaikutus toteutuu enimmäkseen tiedottamisena ja kuulemisena eli mielipiteiden keräämisenä. Vuorovaikutteista suunnittelua ei tulosten mukaan nähdä laajana ja jatkuvana prosessina, joka voisi hyödyttää esimerkiksi kuntien päätöksentekoa ja yhteistyötä naapurikuntien kanssa. Tutkimuksessa on kehitetty teknologiatuettu vuorovaikutteisen suunnittelun prosessimalli, joka tukisi kaavoittajien, viranomaisten, osallisten ja luottamushenkilöiden välistä aktiivista, avointa ja jatkuvaa vuorovaikutusta.

Monimenetelmällisessä tutkimuksessa on tarkasteltu Kainuun, Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan kuntien alueiden käytön suunnittelusta vastanneiden henkilöiden, ELY-keskusten ja maakunnan liittojen edustajien, konsulttisuunnittelijoiden sekä Pohjois-Suomessa toimineiden kaivosyhtiöiden edustajien näkemyksiä vuorovaikutteisesta suunnittelusta. Näiden toimijoiden haastattelujen ohella tutkimuksessa on hyödynnetty pohjoissuomalaisten kuntien kaavoittajille toteutetun kyselytutkimuksen tuloksia. Laadullista aineistoa on täydennetty toimintatutkimuksellisella otteella toteutettujen, vuorovaikutteista suunnitteluprosessia tutkineiden ja kehittäneiden työpajojen aineistolla.

Väitöskirjatutkimuksen tuloksia voidaan soveltaa ajankohtaisessa keskustelussa valtion ja paikallishallinnon työnjaosta sekä itsehallinnon uudistuvista muodoista. Lisäksi tutkimus tuo esiin menettelytapoja kuntien alueiden käytön suunnittelun ja kaivostoiminnan yhteensovittamisessa.