Vuorovaikutus tiedon luomisessa. Fenomenologinen tutkimus tietojohtamisen alalla

Uuden tiedon luominen on haastavaa moniammatillisissa työyhteisöissä, joilta puuttuvat yhteiset vuorovaikutuksen paikat ja kanavat. Kiireisessä arjessa kasvokkaiset tapaamiset saavat suuren merkityksen ja vähäinen yhteinen aika käytetään tehokkaasti ja uutta tietoa luovaa vuorovaikutusta korostaen. Tämä ilmenee tietojohtamisen alaan kuuluvasta väitöskirjasta, jossa tutkittiin tiedon luomista mahdollistavaa vuorovaikutusta kirjastonhoitajien ja opettajien muodostamassa, valtakunnalliseen Lukuinto-ohjelmaan osallistuneessa työyhteisössä. Lukuinto oli opetus- ja kulttuuriministeriön valtakunnallinen, Oulun yliopiston humanistisen tiedekunnan (informaatiotutkimus) ja kasvatustieteiden tiedekunnan toteuttama ohjelma (2012–2015), jossa koulu-kirjasto-pilottiparit kehittivät menetelmiä ja ideoita lasten lukumotivaation kasvattamiseksi.

Väitöstutkimuksen lähtökohtana on 2000-luvun muuttuva työelämä, joka vaatii uusia tapoja ymmärtää ja kehittää vuorovaikutusta työyhteisöissä. Yhä suurempi osa työpaikoista Suomessa ja muissa länsimaissa on tietoperustaisissa organisaatioissa, joiden toiminta edellyttää tehokkaita tiedon jakamisen ja luomisen käytäntöjä. Uuden tiedon luomista ja innovatiivisuutta pidetäänkin usein organisaatioiden elinehtoina toimintaympäristön muuttuessa. Uutta tietoa syntyy erityisesti ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa, joten on tärkeää ymmärtää, miten organisaation toiminnan kannalta onnistuneita vuorovaikutustilanteita voidaan tukea.

Tiedon luomisen tutkimus on perinteisesti kiinnittynyt ajatukseen tiedosta mielen sisäisenä varantona. Samanaikaisesti tiedon luomisen tutkimuksessa korostetaan vuorovaikutusta, joka on usein käsitetty jaettuuun, yhteiseen kokemukseen perustuvana tapahtumana. Tässä väitöstutkimuksessa tarkastellaan näiden kahden lähtökohdan yhdistämisestä muodostuneita ongelmia ja esitetään vaihtoehtoinen, hermeneuttiseen fenomenologiaan perustuva tapa käsittää ja tutkia tiedon luomista.

Tutkimuksen keskeisinä tarkastelun kohteina ovat fenomenologinen ihmiskäsitys ja ajatus vuorovaikutuksesta leikkinä. Väitöstutkimuksen empiirisessä osassa seurattiin etnografisella tutkimusotteella yhden Lukuinto-pilottiparin toimintaa vuosina 2013–2014. Tutkimusaineistoina käytettiin videotallenteita yhteisön kokouksista, havainnointimateriaalia, yhteisön jäsenten haastatteluja ja yhteisön tuottamia dokumentteja.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että fenomenologinen ajatus olemisen ajallisesta luonteesta ja leikistä avoimena yhdessä olemisen tilana soveltuvat hyvin tietoa luovan vuorovaikutuksen ymmärtämiseen, sillä käsitteellistys huomioi menneiden kokemusten merkityksen, mutta painottaa myös avoimen tulevan ja sen mahdollisuuksien ymmärtämisen merkitystä. Vuorovaikutustapahtumien tutkiminen mahdollistaa tiedon luomisen ymmärtämisen jaettuna tapahtumana ja kokemuksena. Fenomenologisen käsitteistön avulla päästään myös tarkastelemaan uuden luomisen vaatimusten haasteellisuutta organisaatioympäristöissä, joissa monenlaiset rakenteelliset, hierarkkiset ja taloudelliset seikat vaikuttavat vuorovaikutukseen.

Joustavien olosuhteiden ja yhteisten tavoitteiden ymmärtämisen merkitys korostui tarkasteltaessa tiedon luomisen mahdollisuuksia Lukuinto-yhteisössä. Leikinomainen vuorovaikutuksessa oleminen, kuten tilanteen vakavasti ottaminen ja läsnäolo, nähtiin tutkimuksessa tapana käyttää aika tehokkaasti. Tutkimuksen tuloksia voidaan käyttää organisaatioissa ja yhteiskunnassa sellaisten olosuhteiden kehittämiseen, jotka huomioivat tiedon luomisen ilmiön monisyisyyden ja vuorovaikutuksen merkityksellisyyden.