Yhteistyön vahvistamisen ja edistämisen vuorovaikutuskäytänteet monikansallisessa YK:n sotilastarkkailijakoulutuksessa

Tämä väitöstutkimus tarkastelee monikansallista YK:n sotilastarkkailijoiden koulutusta, jossa työkielenä on englanti. Tutkimus keskittyy koulutettavien vuorovaikutuskäytänteisiin osana autopartiointia. Tutkimus on ainutlaatuinen, koska se tarkastelee tilanteita, joihin vuorovaikutuksen tutkijoilla tai edes kouluttajilla ei ole koskaan aiemmin ollut pääsyä.

Tutkimus on erityisen tarpeellinen, koska puhe ja vuorovaikutus ovat sotilastarkkailijoille tärkeitä työkaluja. Yhteistyöhön valmistautuminen ja sen harjoitteleminen ovat koulutuksen keskeisimpiä tavoitteita. Yhteistyöllä tarkoitetaan jaettua näkemystä toimintatavoista ja tavoitteista sekä työskentelemistä yhdessä niiden saavuttamiseksi. Etenkin tilanteissa, joissa samanaikaisesti suoritettavia tehtäviä on enemmän kuin osallistujia, yhteisten toimintatapojen ja tavoitteiden jakaminen on välttämätöntä. Vuorovaikutuksen avulla voidaan vahvistaa yhteistyötä kiireisissä, kriittisissä ja toisinaan vaarallisissa tilanteissa ja siten myös minimoida virheitä.

Tutkimuksessa selvitettiin vuorovaikutuksen tapoja, joita koulutettavat käyttävät yhteisen päämäärän saavuttamiseksi. Niitä ovat muun muassa ajoreitistä neuvottelu, radioviestin tulkinta ja toisen tukeminen tehtävissä. Tutkimus toteutettiin Oulun yliopiston englannin kielen oppiaineessa osana PeaceTalk- ja iTask-hankkeita. Aineisto on kerätty kahdella YK:n sotilastarkkailijakurssilla vuonna 2019, ja se koostuu videotallenteista ja etnografisista havainnoista. Tutkimuksessa yhdistetään etnometodologisia, keskustelunanalyyttisia ja etnografisia menetelmiä.

Tutkimus luo syvällisen kuvan sotilastarkkailijoiden yhteistyöstä ja avaa sitä edistäviä käytänteitä. Partioautoissa tapahtuvan vuorovaikutuksen analyysi paljastaa, että käytänteet ovat toisinaan monimutkaisia ja usein hienovaraisia. Osallistujat vahvistavat yhteistyötä ja edistävät yhteisen päämäärän saavuttamista erilaisin vuorovaikutuskäytäntein, kuten esittämällä kysymyksiä ja tulkitsemalla yhdessä radioviestejä. Tutkimus osoittaa, että osallistujat keskittyvät samanaikaisesti sekä itse tehtävään että ryhmän sisäisiin suhteisiin, mutta myös laajemman yhteisen projektin, kuten partiointitehtävän, edistämiseen. Tärkeiksi tekijöiksi yhteistyötilanteissa nousevat asiayhteydestä ja tilanteesta kumpuavat ongelmanratkaisutavat ja se, miten osallistujat ottavat huomioon omat ja toistensa tiedot, taidot ja osaamisen.

Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää kriisinhallintakoulutuksen kehittämisessä, ja niitä voidaan soveltaa myös muihin monikansallisiin yhteistoimintakonteksteihin. Tutkimusta ovat rahoittaneet Eudaimonia-instituutti ja Suomen Akatemia.