Ylipaino, mieshormoniylimäärä ja monirakkulainen munasarjaoireyhtymä. Vaikutukset naisen lisääntymisterveyteen ja aineenvaihduntaan.

Monirakkulainen munasarjaoireyhtymä (polycystic ovary syndrome, PCOS) on naisten tavallisin hormonaalinen häiriö, jota sairastaa 5-15 % hedelmällisessä iässä olevista naisista. Oireyhtymän tarkkaa syntymekanismia ei tunneta, mutta sekä perimän että ympäristötekijöiden ajatellaan olevan yhteydessä häiriön kehittymisessä. Kuukautiskierron häiriöt, mieshormonien ylimäärästä johtuva liiallinen karvankasvu ja akne ovat tyypillisiä tunnusmerkkejä oireyhtymää sairastavilla naisilla. Gynekologisessa kaikututkimuksessa nähdään yleensä munasarjojen monirakkulainen kaikurakenne.

Lapsettomuus on keskeinen ongelma PCOS-potilailla. Alentunut hedelmällisyys johtuu osittain kroonisesta ovulaatioiden epäsäännöllisyydestä tai niiden puuttumisesta. Yli puolella oireyhtymää sairastavista naisista esiintyy ylipainoa ja kudosten alentunutta herkkyyttä insuliinille (insuliiniresistenssi), minkä vuoksi tautiin liittyy kohonnut metabolinen sairastavuus. Oireyhtymään liittyy myös kohonnut riski raskausdiabeteksen ja myöhemmällä iällä tyypin 2 diabeteksen puhkeamiselle.

Väitöstutkimuksen neljän alkuperäisjulkaisun tutkimustulokset perustuivat laajoihin Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1966 ja 1986 -aineistoihin. Tutkimusaineistoja täydennettiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ylläpitämästä syntymärekisteristä, hoitoilmoitusjärjestelmästä (HILMO) ja Kansaneläkelaitoksen (Kela) lääkerekisteristä.

Ensimmäisessä osajulkaisussa tutkimme murrosiässä esiintyvien kuukautiskierron häiriöiden tai kohonneiden mieshormonipitoisuuksien yhteyttä lisääntymisterveyteen ja PCOS:n kehittymiseen nuorella aikuisiällä. Toisessa osajulkaisussa selvitimme PCOS-naisten ja terveiden naisten välisiä eroja hedelmällisyydessä ja lisääntymisterveydessä lähes koko lisääntymisiän ajalta. Kolmannessa ja neljännessä osajulkaisuissa tutkimme PCOS:n, ylipainon ja mieshormoniylimäärän merkitystä raskausdiabeteksen, diabeteksen esiasteiden ja tyypin 2 diabeteksen kehittymisessä 46 ikävuoteen mennessä.

Tutkimustulosten perusteella totesimme, että murrosiässä 16-vuotiaana esiintyvät kuukautiskierron häiriöt ja mieshormoniylimäärä olivat yhteydessä suurentuneeseen riskiin sairastua PCOS:aan ja kärsiä lapsettomuusongelmista 26-vuotiaana. Väitöstutkimuksen tulokset korostavat kuukautiskierron häiriöiden ja mieshormoniylimäärän tunnistamista ja seurantaa jo murrosiästä lähtien. Näiden tekijöiden tunnistaminen voi auttaa varhain löytämään riskiryhmään kuuluvat naiset PCOS:n kehittymistä ajatellen.

PCOS-naiset eivät kärsineet lapsettomuudesta terveitä verrokkeja enemmän ja keskenmenojen esiintyvyydessä ei löydetty eroa oireyhtymää sairastavien ja terveiden naisten välillä. PCOS-naiset tarvitsivat kuitenkin merkittävästi enemmän lapsettomuushoitoja ja heillä oli pienempi perhekoko kuin terveillä naisilla. Lihavuus entisestään pienensi perhekokoa PCOS-naisilla verrattuna saman painoryhmän verrokkinaisiin. Tulosten perusteella voidaan todeta, että PCOS-naisen lapsiluku on merkittävästi pienempiä kuin terveellä naisella ja lihavuus entisestään alentaa hedelmällisyyttä. Laihduttamista tulisi suositella erityisesti lihaville PCOS-potilaille.

Yllättäen PCOS ei ollut itsenäinen riskitekijä raskausdiabeteksen kehittymiselle, kun taas ylipaino ja mieshormonien ylimäärä todettiin olevan altistavia tekijöitä raskausdiabeteksen puhkeamiselle. Havaintojemme perusteella kohonnut diabeteksen esiasteiden ja tyypin 2 diabeteksen riski PCOS-naisilla näyttäisi johtuvan lähinnä ylipainosta, vaikka myös PCOS todettiin itsenäiseksi riskitekijäksi tyypin 2 diabeteksen kehittymiselle. Säännöllinen sokeriaineenvaihdunnan häiriöiden seulonta sokerirasituskokeella tulisi kohdentaa erityisesti ylipainoisiin PCOS-naisiin muut riskitekijät huomioon ottaen.