Kansainvälisessä opettajakoulutuksessa yhdistyvät globaali näkökulma ja kasvatustieteet

Maailmanpankissa työskentelevä Hanna Alasuutari on jo varhain ollut kiinnostunut koulutuksesta, tasa-arvokysymyksistä ja kansainvälisyyteen liittyvistä teemoista. Oulun yliopiston kansainvälisen opettajankoulutuksen tutkinnossa (nykyisin Interkulttuurinen luokanopettaja) yhdistyivät sopivalla tavalla globaali näkökulma ja kasvatustieteet.

”Opinnoissa pääsin syvälle arvokysymyksiin, pohtimaan koulutuksen mahdollisuuksia moninaisemman tulevaisuuden rakentamisessa ja käsittelemään monia erilaisia näkökulmia opiskelijaporukalla luennoilla ja pienryhmissä, osaavien opettajankouluttajatutoreiden ohjaamana”, Alasuutari kertoo.

”Tutkinto-ohjelmaa perustamassa ollut professori Rauni Räsänen näki kauas. Hän on ollut aikaansa edellä”, Alasuutari sanoo.

Suomalainen yliopistokoulutus on Alasuutarin mielestä hyvä pohja kansainvälisiin tehtäviin.

Lisäksi tarvitaan omaa aktiivisuutta. Alasuutari lähti jo ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen Latinalaiseen Amerikkaan ja myöhemmin Afrikkaan opetusharjoitteluun ja töihin ja näki toisenlaista todellisuutta ruohonjuuritasolla.

”Kansainvälisiin tehtäviin päästäkseen pitää olla myös kiinnostusta lähteä jo opiskeluaikana vaihtoon ja harjoittelemaan muualle ja hakea kokemuksia.”

Alasuutari työskentelee koulutuksen erityisasiantuntijana Maailmanpankissa, jonka tavoitteena on vähentää köyhyyttä ja edistää maailmanlaajuista kestävää kehitystä. Hänen tehtävänsä liittyvät inklusiivisen opetuksen tutkimus- ja koulutustyöhön sekä opetussektorin hankesuunnitteluun ja toteutukseen eri maissa, yhteistyössä paikallisten opetusministeriöiden kanssa.

Inklusiivisen opetuksen perusajatuksena on, että jokaisella lapsella maailmassa on oikeus laadukkaaseen opetukseen.

”Se tarkoittaa esimerkiksi vammaisten ja erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden sekä erilaisista taustoista tulevien lasten tasa-arvoisen oppimisen turvaamista”, Alasuutari kertoo.

Kiinnostus moninaisuuteen ja erilaiset oppijat huomioivaan koulutukseen kumpuaa Alasuutarin opiskeluajoilta ja nuoruudesta. Myös vaihto-oppilasvuosi Australiassa ja suomalaisen viittomakielen opinnot ovat ohjanneet aiheen pariin.

”Omassa lapsuuden ympäristössäni oikeus oppimiseen oli taattu kaikille, vaikka moninaisuus ei ehkä ollut parhaalla mahdollisella tavalla aina huomioitu esimerkiksi koulun arjessa.”

Kun Alasuutari aloitti työt Maailmanpankissa, inklusiivisen opetuksen parissa oli tehty jonkin verran työtä hanketasolla, mutta systemaattinen työ vaati kehittämistä.

”Inklusiivisen opetukseen liittyvä työni Maailmanpankissa keskittyy siihen, miten huolehditaan, että tällainen teema olisi kaikkien muistissa koulutussektorilla ja miten se otettaisiin huomioon kaikessa toiminnassa”, Alasuutari kertoo.

Se, että inklusiivinen opetus on alkanut saada jalansijaa Maailmanpankin globaaleissa opetuksen ohjeistuksissa ja tutkimuksissa, on vuosien ponnistelujen ja useiden toimijoiden yhteistyön tulos. Se on myös mieluisa onnistuminen Alasuutarin uralla. Yhdessä kollegoiden kanssa tehty työ on vienyt inklusiivisen opetuksen huomioimista eteenpäin maailmanlaajuisella tasolla viime vuosina. Omista ja yhteisistä saavutuksista on syytä iloita.

”Välillä pitää muistaa pysähtyä ja todeta ’hienoa, nyt pitää olla tyytyväinen tästä’ ennen kuin hyppää seuraaviin haasteisiin”, Alasuutari muistuttaa.

Kansainvälisessä työympäristössä työskentelevä Alasuutari pitää hyvien, luottamuksellisten suhteiden ja verkostojen luomista ensisijaisena asiana työyhteisössä. Tutustumalla toisiin ja samalla itseensä löytää yhteisen tavan kommunikoida.

”Kuunteleminen, ideointi ja tuoreiden näkökulmien esittäminen sekä yhdessä rakentaminen ovat tärkeitä taitoja”, Alasuutari sanoo.

Alasuutari kokee olleensa onnekas, sillä hän on saanut työskennellä tiimeissä, joiden johto on osannut tukea ja auttaa sopeutumaan uuteen organisaatioon. Yksin ei tarvitse pärjätä.

”Kun tulee uutena isoon kansainväliseen organisaatioon, siellä suunnistaminen ei ole helppoa. Jokaisella organisaatiolla on omanlaisensa kartta, ja oman tien löytäminen uudessa työympäristössä on prosessi, joka onnistuu yleensä parhaiten kuunnellen organisaatiota ja siinä toimivia ihmisiä. Myös rohkeutta sekä johdon ja työkavereiden tukea tarvitaan.”

Teksti: Terhi Suominen. Kuva: Hanna Alasuutarin kotialbumi.

Opiskele kansainvälistä luokanopettajakoulutusta Oulun yliopistossa.