Tekniikka muuttaa maailmaa – alalle tarvittaisiin enemmän tyttöjä

Kun Fanny Vainionpää oli pieni, hän oli veljensä kanssa innokas pleikkarin pelaaja. Myöhemmin yläkouluiässä hän sai ensimmäisen läppärinsä.

”Isä sanoi, että teepä tuohon kovalevyn eheytys”, Vainionpää muistaa.

Työskennellessään INTERACT-tutkimusryhmässä Oulun yliopiston ja Oulun ammattikorkeakoulun yhteisessä LUNO-hankkeessa (Lukiolaisista nostetta ohjelmistoalalle) Vainionpää huomasi, että monella tekniikasta kiinnostuneella tytöllä ja naisella on samanlainen tarina.

”Taustalla on tosi usein joku miespuolinen kannustaja: isä, veli tai puoliso.”

Yläasteella Vainionpää rohkaistui menemään ohjelmointikurssille, vaikka sinne eivät menneetkään kaikki kaverit.

”Vaikuttaa siltä, että tytöt valitsevat valinnaisaineita sen mukaan, minne kaverit menevät.”

Myöhemmin tekniikka pysyi Vainionpään elämässä valokuvauksen ja kuvanmuokkauksen muodossa. Hän opetteli myös nettisivujen koodausta.

”Luovuuden ja tekniikan yhdistäminen kiinnosti.”

Vainionpää opiskeli tietojenkäsittelyn tradenomiksi Oulun ammattikorkeakoulussa. Sen jälkeen hän suoritti tietojenkäsittelytieteiden maisteriopinnot Oulun yliopistossa.

Nyt Vainionpää selvittää työkseen syitä sille, miksi naiset eivät hakeudu IT-alalle.

”Olen huomannut, että kyse on monimutkaisista rakenteista eikä yhtä syytä ole olemassa. Valintoja ohjaavat pitkälti mielikuvat. Tytöiltä puuttuvat roolimallit, vaikkakin Mimmit koodaa, SinäOsaat!, Women in Tech ja monet muut tekevät hienoa työtä asian parissa.”

Vaikka Vainionpää tutkii tyttöjä, hän ei haluaisi tehdä alan sukupuolijakaumasta valtavaa numeroa.

”Pikemminkin haluaisin keskittyä siihen, mitä hyvää tekniikan ala voi tarjota kenelle tahansa, sukupuolesta riippumatta.”

Tekniikan ala on yksi niistä aloista, joille työllistytään hyvin. Työvoimasta on huutava pula, ja moni opiskelija työllistyy jo opintojen aikana. Lisäksi palkat ovat kilpailukykyisiä ja etenemismahdollisuudet ovat hyvät.

Sosiaalisuus, luovuus, uuden ideointi ja innovointi kuuluvat alaan, vaikka jostain syystä sille on piirtynyt tylsä ja epäkiinnostava leima.

”Kyse voi olla siitä, että työtä on vaikea kuvailla konkreettisesti."

Sekavuutta voivat aiheuttaa myös opintoalat. Tietotekniikkaa, elektroniikkaa ja tietoliikennetekniikkaa opiskelevat valmistuvat diplomi-insinööreiksi, kun taas tietojenkäsittelytieteistä valmistutaan filosofian maistereiksi.

”Tietojenkäsittelyn puolella liikumme enemmän teknologian ja ihmisten välisen vuorovaikutuksen rajapinnassa, kun taas diplomi-insinöörit painottuvat enemmän tekniikkaan.”

Vainionpään tekemien haastattelujen perusteella näyttäisi siltä, että moni tyttö voisi olla kiinnostunut tekniikasta, mutta jokin toinen ala on vain houkuttelevampi.

”Se on harmi, sillä tyttöjä tarvittaisiin tekniikan aloille enemmän."

Kyse voi olla myös siitä, että tytöt estävät itse itseään.

”Moni sanoo, ettei osaa tarpeeksi, ja sitten muina naisina koodailee harrastuksekseen. Opinnothan lähtevät kaikille samalta tasolta, ei tarvitse osata valmiiksi”, Vainionpää muistuttaa.

LUNO-hankkeen puitteissa Vainionpää on kiertänyt myös itse lukioissa puhumassa ohjelmistoalasta.

”Maailmamme on yhä enemmän teknologian varassa. Hyvällä tavalla tekniikka on nyt jopa muotia, jos ajatellaan vaikkapa terveydenhuoltoa. Vaihtoehtoja on onneksi todella monipuolisesti, joten pyrin korostamaan lukiolaisille, että tekniikan alalta löytyy varmasti jotain, mikä kiinnostaa."

Hankkeen puitteissa Vainionpää on haastatellut lukiolaisia, opinto-ohjaajia ja rehtoreita.

”Kun olen kysynyt tytöiltä ja pojilta, millaisia arvoja he liittävät tulevaisuuden työhönsä, tytöillä korostuu oman kiinnostuksen rinnalla muiden auttaminen. Moni ei ehkä hoksaa, että juuri tekniikka voi olla siinäkin avainasemassa. Haluaisin muistuttaa, että jos olet tekniikan alalla, olet mukana muuttamassa maailmaa ja ihmisten elämää!” Vainionpää innostaa.

Teksti: Kati Valjus. Kuvat: Mikko Törmänen.

Opiskele tietojenkäsittelytiedettä kandidaattiohjelmassa tai maisteriohjelmassa.