Taiteen ja tieteen yhteenliittäjä

Taiteilija Anni Rapinoja iloitsee siitä, että Hailuodon-kodissa mahtuu taas kävelemään. Kahden vuoden urakka, Inarin saamelaismuseo ja luontokeskus Siidaan tilattu Ruijanpolku, on vihdoin valmis ja asennettu paikalleen. Luonnonmateriaaleista valmistettu taideteos jatkaa elämäänsä vielä senkin jälkeen, kun taiteilija on päästänyt sen käsistään. Esimerkiksi teoksen värit tulevat vielä muuttumaan seuraavien 20 vuoden aikana, milloin teos tulee olemaan esillä.

”Siksi sanonkin, että luonto on työtoverini”, Rapinoja painottaa.

Oulun yliopiston vuoden alumniksi nimetty Rapinoja lähti 1960-luvun lopussa opiskelemaan kasvitiedettä ja maantiedettä Oulun yliopistoon. Kiinnostus kasvien maailmaan oli rajaton jo lapsena.

”Muistan, kuinka seurasin äidin laatikkoviljelyä loputtomalla mielenkiinnolla. Hän oli taitava harrastajamaalari, ja hänen pyöränritsillään kuljin taideleireille.”

Kasvitiede oli kiinnostavaa ja mikroskooppien myötä avautuva mikromaailma kiehtova. Rapinojaa kiinnostivat myös yhteiskunnalliset asiat, ja laudatur-vaiheessa hän siirtyi suunnittelumaantieteen linjalle. Opiskelijaboksinsa Rapinoja sisusti kasveilla, kun rahaa ei ollut.

Opintojen päätteeksi Rapinoja valittiin kunnan suunnittelusihteerin toimeen Liminkaan.

”Limingassa taidekoulu oli lähellä. Taidekurssit alkoivat vetää minua puoleensa vapaa-ajalla. Lieneekö ollut puhtaasti maantieteellinen sattuma vai tarkoitettu, että päädyin juuri Liminkaan”, Rapinoja nauraa nyt.

Taidetta yhdessä luonnon kanssa

Suunnittelusihteerin virka vaihtui taiteeseen. Valinta ei ollut vaikea. Oman taiteen tekemisensä ohella Rapinoja toimi taiteen opettajana muun muassa Oulun kansalaisopistossa ja Hailuodon yläasteella.

”Sain yksittäisiä kohdeapurahoja, mutta ei niiden varaan voinut jäädä. Kun sain ensimmäisen pitkän apurahani, jätin opetustyöt ja keskityin kokonaan omaan taiteeseen. Olin silloin jo yli viisikymppinen.”

Rapinoja on maailmalla tunnustettu taiteilija, jonka tavaramerkkinä ovat jo pitkään olleet luonnonmateriaalit.

”1990-luvun alkupuolella ensimmäinen luonnonmateriaaleista toteutettu teokseni oli osana näyttelyä. Ihmiset polvistuivat ihastuksissaan haistelemaan sen metsäntuoksua. Se on jäänyt mieleen.”

Ensimmäisen kokonaan luonnonmateriaaleista tehdyistä teoksista koostuvan näyttelynsä Rapinoja toteutti ollessaan puoli vuotta taiteilijaresidenssissä Göteborgissa. Sen jälkeen hän on tehnyt taidetta yhdessä luonnon kanssa.

”Olen huomannut, että ihmisten ääni madaltuu luonnonmateriaaleista tehdyn taiteen äärellä.”

Käänteentekevä kokemus Rapinojalle oli huomata, että vaikka herkkien teosten ympärillä ei ollut suojia tai koteloita, mitään ei vahingoitettu.

”Se oli minulle merkki siitä, että muutkin haluavat suojella luontoa kuin minä.”

Rapinojalle luonnon tuominen gallerioihin on omanlaistaan ympäristöaktivismia.

”Tämä on minun tapani kertoa luonnon tärkeydestä.”

Tiede ja taide yhdistyivät

Kuutisen vuotta sitten Rapinoja palasi Oulun yliopistolle. Professori Seppo Vainio veti Suomen kulttuurirahaston Geenit & yhteiskunta -hanketta, jonka puitteissa Rapinoja kutsuttiin tutkijoiden kanssa selvittämään, voisiko tieteellisiin tutkimuksiin tarkoitettujen laitteiden keinoin tehdä myös taidetta.

”Teimme esimerkiksi videoita, joissa pureudutaan syvälle kävyn ytimen kauniiseen maailmaan. Teimme kahden vuoden ajan tieteen keinoin useita taidevideoita. Tiede ja taide yhdistyivät.”

Tiedepohja näkyy Rapinojan mukaan siinä, että hän oppi jo opiskeluaikoina etsimään tietoa. Opiskeluaikana tylsintä oli latinankielisten kasvinnimien ulkoa opettelu, mutta niillekin tuli käyttöä valtavassa Äitimaan arkisto -teoksessa. Kiinnostus maantieteeseen taas näkyy konkreettisesti muun muassa karttakokoelmana.

”Aina kun käyn matkoilla, haluan säilyttää kartan. Niitä on kertynyt runsaasti.”

Se on helppo uskoa, sillä kansainvälisesti tunnustettu taiteilija on reissannut ja pitänyt näyttelyitä lukuisissa maissa.

”Esimerkiksi Euroopasta on helpompaa luetella ne maat, joissa en ole pitänyt näyttelyä”, Rapinoja nauraa.

Eläkkeelle 73-vuotias Rapinoja ei vielä aio jäädä, vaikka nauttii taiteilijaeläkettä ja virallinen eläkeikä on täyttynyt jo aikoja sitten. Tarve luoda on elämäntapa.

Hailuoto on rakas paikka, josta Rapinoja haikailee yhä harvemmin maailman hälyyn.

”Hailuodon luonto on erityinen.”

Teksti: Kati Valjus

Kuva: Juha Sarkkinen



Katso Anni Rapinojan esittelyvideo Youtubessa

Opiskele biologiaa ja maantiedettä kandidaattiohjelmissa.