Karhu (Ursus arctos) on keväällä, herättyään pitkästä - yli puoli vuotta kestävästä - talviunesta,
nälkäinen ja yrittää löytää syötävää näinkin jyrkiltä rinteiltä. Keväällä maistuisi (hirven)liha,
kesällä jopa hyönteiset, syksyllä taas luonnonmarjat. Karhu on sen verran iso ja kömpelö,
ettei se talvella pystyisi saalistamaan lumen päältä, eikä se kykene märehtijöiden tavoin sulattamaan
esim. havupuiden neulasia, joten talviuni on sopiva ratkaisu. Etelä-Euoopassa karhu ei nuku talviunta,
ja syö talvella pääasiassa kasviravintoa. Kts. myös karhun talvipesä!

Vaikka karhut parittelevatkin alkukesällä, käynnistyy sikiönkehitys vasta syystalvella. Pennut ovatkin
syntyessään keskitalvellavarsin hyvin pieniä, vain puolikiloisia, sokeita ja karvattomia.
Sen jälkeen kehitys on nopeaa: kun pesältä lähdetään, painavat pennut jo 5-6 kiloa ja syksyllä 25-40 kg.
Karhu voi elää 30-40 vuotiaaksi. Kts. karhun levinneisyyden vaihtelu!

Nykyisin karhun voi tavata melkein missä tahansa Suomessa, mutta eniten niitä on Itä-Suomessa.
Karhun levinneisyys Euroopassa on aika laaja: tundralta aina lauhkean vyöhykkeen lehtipuumetsiin saakka.