Loiset ja niiden isännät

Mikroloisia ovat mm. virukset, bakteerit ja muut alkeelliset, yksisoluiset loiset, kuten alkueläimet ja sienet. Mikroloisia lienee kaikissa eläinlajeissa. Monet mikroloiset vaikuttavat varsin vähän tai eivät ollenkaan isäntäänsä.

Bakterit ja virukset ovat merkittäviä loisia sekä eläin- että kasvikunnassa. Luonnonkasvien viruksia on tutkittu aika niukasti. Lisää tietoa mm. artikkelista: Jari Valkonen & Risto Jalkanen, 2009:Viruksia metsäpuissa. Tässä julkaisussa on lisää kirjallisuutta.

Pihlajan rengaslaikkuvirus. Kuva julkaisusta: Jari Valkonen & Riisto Jalkanen.

Sensijaan esim. lintuinfluenssa tappaa usein isäntänsä, jopa ihminen on vaarassa. Lintuinfluenssan kaltainen virus tappoi viime vuosisadan alussa kymmeniä miljoonia ihmisiä (ns. Espanjan tauti). Vuonna. 2006 lintuinfluenssa levisi Kaukoidästä Eurooppaan saakka, mutta Suomeen se ei silloin ehtinyt. Se voi ehkä saavuttaa jossain vaiheessa pandemian luonteen eli leviää epidemiana maapallon yli. Nykyinen lintuinfluenssa ei kuitenkaan vielä ole tiettävästi sopeutunut leviämään ihmisestä toiseen, joka olisi kaikkein vaarallisin tilanne. Mutta nyt leviävä virus (H5N1-muoto) voi kuitenkin joskus muuttua ihmiselle vaaralliseksi.

Varsinaiset loiset jaetaan tavallisesti makro- ja mikroloisiin. Makroloisia ovat esim. heisimadot ja muut isohkot sisäloiset sekä ulkoloiset loiset, kuten monet kirput ja punkit. Sen sijaan esim. vertaimeviä hyttysiä tai paarmoja ei useinkaan kutsuta loisiksi, koska ne vain tilapäisesti ovat isäntänsä kimpussa, ja vain niiden naaraat imevät verta. Lisää: räkkä, hyttyset yms.!

Monet loiset ovat usein erikoistuneet tiettyyn isäntään; esim. omaan isäntäänsä erikoistuneet heisimadot tai metsämyyrän virus, joka ihmisellä aiheuttaa ’myyräkuumeen’, mutta myyrässä se ei aiheuta mitään tunnettua tautia.

Hyönteisloiset eli parasitoidit. Hyönteisten maailma on loiselämää täynnä: on loispistiäisiä (mm. kätköpistiäiset), loiskärpäsiä jne. Hyönteiset ovat todellakn loisinnan mestareita! Monet hyönteiset ovat itse loisia, toiset hyönteiset taas hyönteisloisten isäntiä. Parasitoidit lyövät leimansa mm. kasvinsyöjähyönteisten kannanvaihteluihin. Suurin osa pistiäisistä (niiden toukat) on parasitoideja - aikuisena ne eivät enää ole loisia.

Useilla loisilla on varsin monimutkaiset elämänvaiheet. Usein elinkiertoon kuuluu yksi tai useampia väli-isäntiä. Loisen suvullinen lisääntyminen tapahtuu pääisännässä.

Kuva yllä vas.: Kimalaisvieras (Volucella bombylans) kuuluu kukkakärpäsiin - ei kimalaisiin! Ulkonäkö on kyllä kimalaista muistuttava. Nimensä mukaisesti kukkakärpäsetkin, kuten kimalaiset, imevät mettä kukista. Mutta toukkina ne ovat yleensä petoja, jotka elelevät esim. kimalaisten tai ampiaisten (ampiaisvieras, V. yellucens) pesissä syöden siellä kaikenlaisia jätteitä. Emot pääsevät ilmeisesti pesiin hämäävän värityksensä vuoksi.

Kuva yllä oik.: Toinen kukkakärpäslaji.

Pesäloiset, mm. eräät linnut, vaikkapa käki.

Kasvinsyöjiä eli herbivoreja ei yleensä pidetä varsinaisina (kasvien) loisina - vaikka voisi periaateessa näin pitääkin. Pikemminkin niitä pidetään petoina, vaikka ne eivät läheskään aina tapakkaan sitä kasvia, jota ne syövät. Sensijaan esim. lukemattomat sienet loisivat sekä kasveissa että eläimissä (varsinkin hyönteisissä).

Kasvien loisina ei myöskään pidetä esim. puissa kasvavia jäkäliä tai kasvien siitepölyä kerääviä eläimiä.

Kuva yllä: Tässä koivussa kasvaa runsaasti jäkäliä, mutta ne eivät ilmeisesti ota koivuista ravinteita
eikä edes vettå (?), joten ne eivät ole loisia, vaan epifyyttejä! Sensijaan jäkälä itsessään on symbioottinen eliö. Jäkälässä saattaa olla symbioottisten levä- ja sieniosakkaiden lisäksi joitakin loissieniosakkaitakin. - Lisää: symbioosi!