Epifyytti = toisen kasvin päällä kasvava ns. päällyskasvi (kreik. phyton = kasvi). Epifyytti ei juurikaan vaikuta haitallisesti isäntäkasvinsa (esim. puun) ravinto- tai vesitillanteeseen, kuten loiset tekevät. Joissakin tapauksissa eräitä jäkäliä voi puussa olla niin paljon, että sen fotosynteesi kärsii, ja neulaset saattavat lopulta karista.

Suomen metsissä näkee harvoin muita epifyyttejä kuin sammalia, viherleviä ja jäkäliä. Eräitä sammalia saattaa esiintyä runsaastikin kaatuneiden puiden rungoilla tai kantojen päällä, jäkäliä taas vanhoissa elävissä havupuissa, happaman kaarnan päällä (mm. sormikarve, Hypogymnia physodes, naavat, Usnea, lupot, Alectoria, tyvikarve, Parmeliopsis ambigua. Kuusen ja koivun oksilla kasvavat mm. harmaaröyhelö (Platismatia glauca), ruskoröyhelö (Cetraria chlorophylla), Muita koivun jäkäliä: karvelajit (Hypogymnia physodes, Parmelia sulcata, P. olivacea), skä koivunhankajäkälä (Evernia prunastri). Epifyyttisiä pieniä viherleviä on puiden rungoilla, varsinkin runkojen alaosissa. Myös vesissä elää (mm. rakkolevällä) suuri joukko epifyyttisiä leviä.

Kts. myös kuva 1: jäkäläepifyyttejä mäntymetsässä! ,kuva 2: jäkäläepifyyttejä kuusimetsässä!, kuva 3: metsien jäkäliä! ja kuva 4: sukkessio "Vanhat metsät!" (mene sukkessio-osan loppuun!)

Monet varsinkin suurikokoiset jäkälät ovat arkoja ilman sasteille. Niitä ei nykyisin tavata juurikaan kaupunkien keskustojen puistoissa (ns. jäkäläautiot). Vanhaa maaseutuasutusta, jossa pölylannoitusta leviää puidenkin vaikutuspiiriin, suosii joitakin niille tyypillisiä sammal- ja jäkälälajeja. Kts. ilman saasteet!

Varsinkin kosteissa tropiikin sademetsissä ja vuoristojen pilvimetsissä tavataan myös puiden lehdillä viihtyviä (=epifyllisiä; phyllos = lehti) itiökasveja, kuten sammalia (varsinkin maksasammalia) ja jäkäliä. Myös lukuisia epifyyllisiä kukkakasveja (mm. kämmeköitä, vehkakasveja ja ananaskasveja) ja sanikkaisia tavataan myös puiden rungoilla mm. oksahaaroissa (siis epifyytteinä), mutta ei kuitenkaan meillä. Varsinikin epifyyttisille putkilokasveille on kehittynyt monenlaisia sopeutumia mm. veden saannin turvaamiseksi (riippujuuret, jotka kykenevät usein yhteyttämäänkin, kilpikarvat, lehtiruusukkeet, vaippalehdet, pussilehdet).