| Tällä ruudulla on lisätietoja. Käytä back-painiketta palataksesi edelliselle ruudulle!
Pohjoinen metsäluontomme on muuttumassa myös siten, alkuperäiset metsäalueet pirstoutuvat eli fragmentoituvat. Tällä on merkittäviä vaikutuksia paitsi maisemaan myös kasvi- ja eläinpopulaatioiden pysyvyyteen. Aikanaan on perinteinen maatalous luonut sopivia uusia (valoisia, puuttomia) elinympäristöja jopa n. 600 eläin- ja kasvilajille. Viime aikoina on maatalousympäristön (varsinkin karjatalousvaltaisen ympäristön) linnusto vähentynyt merkittävästi. Esim. peltosirkkuja oli viime vuosisadalla Suomesa n. 200 000 yksilöä, nyt vain n. 20 000. Luonto muuttuu... ---- Kemin-Tornion alueella vertailtaessa Tervolan Törmävaaran linnustoa v. 1915 (Merikallio1) vuosien 1981-83 tuloksiin (Rauhala2) on nähtävissä selviä eroja: Metsätalouden seurauksena ovat jotkut lajit - varsinkin eteläiset lajit - yleistyneet (mm. pajulintu, peippo ja punakylkirastas). Pohjoisista lajeista on järripeippo yleistynyt. Taantuneet ovat eräät vanhojen metsien lajit, erityisesti kolopesijät (mm. talitiainen, lapintiainen ja töyhtötiainen, sekä tervapääsky, palokärki, leppälintu ja kirjosieppo). Hömötiainen on pysynyt suunnilleen ennallaan. Muita taantuneita: metso, kulorastas, tiltaltti ja kuukkeli. Suo-ojitusten vuoksi ovat monien suolintujen kannat pienentyneet (mm. metsähanhi, kurki, jänkäkurppa, mustaviklo, jänkäsirriäinen ja vesipääsky), jotkut suolinnut ovat löytäneet muita elinympäristöjä muilta avomailta (esim. niittykirvinen, keltavästäräkki, isokuovi). Vesilintujen kantoihin ovat vaikuttaneet mm. jokien patoamiset, vesien säännöstely (heikentäneet elinmahdollisuuksia) ja rehevöityminen (parantanut elinmahdollisuuksia). Eniten ovat hyötyneet naurulokki, pikkulokki ja monet sorsat. Myös laulujoutsen, isokoskelo ja uivelo ovat runsastuneet. Muutoksia on tapahtunut myös Perämeren linnustossa viime vuosikymmeninä, vaikka ympäristömuutokset siellä ovatkin olleet aika vähäisiä. Lapintiira on säilyttänyt asemansa meren luodoilla, mutta varsinkin selkälokki on oleellisesti vähentynyt. Muut lokit, varsinkin naurulokki, harmaalokki, merilokki ja pikkulokki ovat yleistyneet. Merihanhi on palannut pesimälinnuksi. Yhteenvetona voisi todeta, että pääosin luonto yksipuolistuu ihmisen aiheuttamien ympäristömuutosten vuoksi. Pitkällä aikavälillä on pohjoisessakin varauduttava mm. ympäristömyrkkyjen ja kasvihuoneilmiön aikaansaamiin uhkiin. 1) Merikallio, E., 1917: Lintujen runsauden arvioimisesta määrätyllä alueella. - Luonnon Ystävä 21: 187-193. 2) Rauhala, P., 1994: Kemin-Tornion seudun linnusto 2. ---- Linnustomuutoksia Taivalkoskella (Räisänen, Jorma, 2004: Linnut muuttuvassa maisemassa, - Kaleva 14.3.04.): Muutamassa vuosikymmenessä on pohjoisessakin monin paikoin maisemaa muutettu paljon. Sen myötä on eliömaailma - esimerkiksi linnusto - muuttunut. Varsinkin peltomaisema on kokenut muodonmuutoksen. Osa pelloista on kokonaan hävinnyt tai muutettu mm. asutusalueiksi. Rajat ovat pehmentyneet, kun pientareet ja pellon reunat ovat pensoittuneet; niitä ei enää niitetä eikä laidunneta. Soita on paljon ojitettu ja metsiä avohakattu. Osa muutoksista johtunee niistä ympäristämuutoksista, joita muuttolinnut kohtaavat talvehtimisalueillaan. Jotkut linnut ovat hävinneet, kuten kottarainen lähes kaikkialta pohjoisesta. haara- ja räystäspääsky ovat vähentyneet. Samoin on käynyt aukean peltomaiseman kiurulle ja peltosirkulle sekä suomaiseman niittykirviselle ja keltavästäräkille. Yleistyneitä lajeja ovat mm. harakka, räkätti- ja punakylkirastas sekä pönttöpesijät talitiainen ja kirjosiepppo. Ennen pöntöt olivat isoaukkoisia, lähinnä kottaraiselle tarkoitettuja, nykyisin on paljon myös pienempiä pönttöjä. Pensaikkojen laji pajusirkku on myös yleistynyt. Myös viherpeippo on pohjoisessa monin paikoin yleistynyt jopa pihapiirissä, samoin kuin sinitiainen ja punavarpunen. ----- Linnustomuutoksia koko Suomessa: Ville Vepsäläisen ja Markus Pihan väitöskirjojen (v. 2007) mukaan maamme noin kolmestakymmenestä peltolintulajista puolet on merkittävästi taantunut viime vuosikymmeninä. Eniten on harvinaistunut koko Euroopassa uhanalaiseksi luokiteltu peltosirkku. Myös kottaraisen, räystäspääskyn ja varpusen kannat ovat merkittäväti vähentyneet Suomessa. Peltolintulajiston vähenemisen syita ovat mm. karjatalouden väheneminen, peltoalueiden viljelykasvien yksipuolistumien ja torjunta-aineiden käytön lisääntyminen. Karjatalouden vähentäminen on vähentänyt myös karjan laidunniittyjä, joilla on ollut monipuolinen ja runsas hyönteiskanta, jota mm. kottaraiset ja pääskyset käyttivät aikaisemmin hyväkseen. Peltosirkku, kiuru ja kuovi ovat kärsineet avo-ojien vähenemisestä. Avo-ojien reunustojen puusto ja pensastot tarjosivat suojan pesiville peltolinnuille. |
|||