Jos pakkasia esiintyy ennen lumentuloa ja/tai lumipeite jää ohueksi, tunkeutuu routa syvälle maahan ja säilyy keväällä kauan. Runsaslumisina talvina routakerros jää ohueksi.
Routa sulaa ensin maanpinnan läheltä ja vasta myöhemmin syvempää.
Routakerros (eli kirsi) muodostuu, kun maassa oleva vesi jäätyy.
Maan jäätyminen ja sulaminen viivästyy maan pinnan tilanteeseen verrattuna, koska maa (humus, raekoostumus ym.) ja lumi estävät (eristävät) pakkasen vaikutuksia. Myös maaperän kosteus vaikuttaa roudan etenemiseen.
Jos lumipeite tulee varhain, ja se on vahva, pysyy maa lähes sulana koko talven siellä olevan (kesällä syntyneen) lämpövaraston vuoksi. Näin käy useinkin mm. Kainuun- Kuusamon alueella. Maamme länsi- ja lounaisosissa lunta on yleensä vähän, joten routa tunkeutuu siellä syvemmälle.
Routa tunkeutuu hiekka- ja soramailla yleensä noin puolen metrin syvyyteen. Savi- ja suomaissa (ja paikoilla, joissa vesi virtaa maassa), routaa on vähemmän maan suuren kosteuden vuoksi. Mutta kuivahkoissa suomättäissä routa säilyy turpeen eristyksen vuoksi pitkään alkukesällä (vrt. ikirouta!).
Pakkastalvena 1984-85 roudan syvyys oli kaksinkertainen normaaliin verrattuna, ja routaa oli Kristiinankaupunki-Kajaani- linjan pohjoispuolella vielä kesäkuussa. Kuusamossa - vaikka se onkin yleensä paksun lumipeitteen vuoksi aika vähäroutaista aluetta - on routaa tavattu heinä-elokuussakin (mm. kesällä 1987).
Uusimpien tietojen mukaan on ikirouta sulamassa pohjoisella pallonpuoliskolla. Lisää: Kasvihuoneilmiö!
Suomessa on ikiroutaa lähinnä vain Lapin palsasoilla.
Tuuli vie lumen vähiin palsamättäiltä, joten lumen eristysvaikutus puuttuu. Turve puolestaan on lämmöneriste, joten routa ei kesällä ehdi sulaa palsakummusta.