Kartografia

Kartografisen viestinnän perusteet

KARTOGRAFINEN VIESTINTÄKETJU ON KARTAN LAATIJAN, "KARTOGRAFIN", JA LUKIJAN VÄLINEN VUOROVAIKUTUSTAPAHTUMA, JOSSA OSAPUOLIA YHDISTÄVÄNÄ TEKIJÄNÄ TOIMII KARTTA.

Kartografinen viestintäketju

Kartografisesta viestintäketjusta voidaan erottaa kartografin karttaan tallentama tieto eli karttainformaatio ja kartalta lukijalle välittyvä tieto eli kartan kommunikaatiokyky.

Kartografin kartallaan ilmaisema kuva ympäristön todellisuudesta ei kuitenkaan aina välity kartan lukijalle sellaisena kuin kartografi on halunnut. Kartan ominaisuuksista ja kartan lukijan kartanlukutaidosta riippuu, miten kartalle asetetut viestintäodotukset täyttyvät kartanlukijan kartasta saamina mielikuvina. Hyvä lopputulos saavutetaan, kun kartan lukijan kartan avulla saama kuva todellisuudesta vastaa mahdollisimman hyvin kartan tekijän kartalle asettamia päämääriä.

Kuva 1. Kartografinen viestintäketju, jossa on otettu huomioon siihen osallistuvien toimijoiden roolit.

Kartan käyttäjän rooli kartografisessa viestintäketjussa

Kartan käyttäjän tehtävänä kartografisessa viestintäketjussa on löytää käyttötarkoitukseensa sopiva kartta ja pystyä tulkitsemaan sen tietosisältö. Kartan sisältö ja symboliikka voivat tehdä kartasta vaikeasti luettavan, vaikka se täyttäisikin muut kartalle asetetut vaatimukset. Lisäksi soveliaan kartan löytäminen ei aina ole ollenkaan mahdollista, jolloin käyttäjän on pyrittävä itse laatimaan sellainen.

Kartanlukutapahtuma on olennaisesti havaintopsykologiaan liittyvä prosessi. Sen osatekijöitä ovat:

Fysiologinen perusta

Kartanlukutapahtuma on keskeiseltä osin visuaalinen prosessi, jonka lähtökohtana on ihmisen kyky ottaa vastaan näköaistimuksia. Ihmisten näkötarkkuus asettaa rajoituksia esim. kartan viivojen ohuudelle ja kirjainten minimikoolle. Myös värien näkemiseen ja värien yhteisvaikutuksiin liittyy kartografisia yksityiskohtia, jotka on karttaa laadittaessa otettava huomioon.

Psykologinen perusta

Kartanlukutapahtuma on myös psykologinen prosessi. Kartan lukija tuottaa psykologisten prosessien pohjalta mielikuvia ympäristöstä tai alueesta, josta karttatuote on laadittu (alueellinen perseptio).

1)	Karttamerkkien tulkinta, johon kuuluvat visuaalisen ärsykkeen "äkkääminen", eri ominaisuuksien erottelu sekä merkityksen antaminen kartan symbolille eli karttamerkkien tunnistaminen.
2)	Karttakuvan analysoinnissa vertaillaan mm. eri merkkien alueellista sijaintia, ja yhteisesiintymistä (alueellista korrelaatiota). Analysoinnissa tulkitaan myös kokoja, suuntautumisia ja muita maantieteellisiä muuttujia.
3)	Karttakuvan testauksessa verrataan kartan avulla syntynyttä mielikuvaa todellisuudesta muulla tavoin saatuun tietoon, ja todetaan syntyneen mielikuvan "oikeellisuus".
4)	Kartanlukutapahtuma käynnistää toiminnan, johon kartan tutkiskelemisella pyrittiin.

Kartan tekijän rooli kartografisessa viestintäketjussa

Kartan tekijän tehtävänä on karttatiedon tuottaminen ympäristöhavaintojen ja alueellisten tilastojen perusteella kartografisia menetelmiä käyttäen.

Karttatiedon tuottamisessa voidaan erottaa seuraavat vaiheet:

1)	Kuvaustavan valinta. Maapallon tai sen pinnan osan kuvaamistapaan vaikuttavat mm. kartan mittakaava, karttaprojektio ja koordinaatisto sekä maaston kolmiulotteisuuden kuvaamisessa käytetty esitystapa.
2)	Havaintojen kartografiset yleistykset.
3)	Kartografinen symboliikka.
4)	Kartografinen suunnittelu, "karttadesign".

<<< Takaisin

Karttojen lukeminen ja tulkinta

Kartan käyttäjä voi joko lukea tai tulkita karttoja. Karttamerkkien selityksien avulla kartan käyttäjä voi lukea kartan laatijan karttaan merkitsemää tietoa. Karttaa tulkitessan kartan käyttäjä yhdistelee kartasta saatavaa tietoa muuhin tietoon ja saa näin alueesta sellaista uutta informaatiota, jota kartan laatija ei ole karttaan merkinnyt. Kartantulkinnassa kannattaa kiinnittää erityistä huomiota luonnonolojen ja ihmisen toiminnan vuorovaikutukseen alueella. Tällöin on eduksi, jos tulkitsijalla on omakohtaisen kokemuksen antamia mielikuvia kartan kuvaamasta tai muuten samankaltaisesta alueesta. Kirjojen kuvien, filmien ja television avulla voi helposti saada mielikuvia sellaisistakin alueista, joilla kartan tulkitsija ei ole koskaan käynyt.

Mikäli tiedon etsijällä on käytettävissään aluetta koskevia teemakarttoja, hän voi lukea tarvitsemansa tiedot niistä ja tehdä päätelmänsä suoraan näiden tietojen pohjalta. Teemakarttoja ei ole kuitenkaan saatavissa kaikilta alueilta tai ne ovat esimerkiksi niin pienimittakaavaisia, että niistä saa vain yleistettyä tietoa. Apuna käytetään usein maastokarttoja, joissa on enemmän ja tarkempaa tietoa, mutta joiden käyttö edellyttää karttatulkintaa tarvittavan uuden tiedon saavuttamiseksi.

Esitystavan valinta
	Kartografisen esitystavan valinta tutkimustoiminnassa ja erilaisissa julkaisuissa alkaa perusratkaisuista:

1.	Tarvitaanko asioiden kartografista esittämistä?
	Kartan tai karttamaisen tuotteen laadinta on aina työlästä kuvan laatimistavasta riippumatta. Tämän takia on pohdittava voidaanko kuvattava asiakokonaisuus esittää paremmin pelkkänä tekstinä tai/ja tilastotaulukkona. Jos visualisointi on perusteltavissa, seuraava valinta on:
2.	Tuleeko kartografisen tuotteen osoittaa ilmiöiden sijainti?
	Ellei sijainnin osoittaminen ole välttämätöntä, esitystapoina voivat olla erilaiset diagrammit tai graafit. Mikäli sijainnin osoittaminen on perusteltavissa, valinnat tehdään karttamaisten tuotteiden (kartogrammien) välillä. Näitä ovat mm. ympäristöhavaintoihin tai tilastoihin pohjaavat tilastoteemakartat, erityismaastokartat tai maastokartat.
3.	Millaiset vaatimukset teemakartan mittaustarkkuudelle on asetettu?
	Mittaustarkkuusvaatimuksen ollessa vähäinen riittää, että esitettävien ilmiöiden esiintyminen esitetään kvalitatiivisen teemakartan symbolein. Mikäli mittaustarkkuusvaatimus ylittää nominaaliasteikon tarkkuuden, teemakartta on kvantitatiivinen, ja sen symboloinnin tulee noudattaa kvantitatiivisille teemakartoille asetettavia vaatimuksia.


	Kuva 2. Kartografisen esitystavan valinta.

Käyttötarkoitus

Kartografisen tuotteen käyttötarkoitus on lisäksi ratkaistava kartan laatijan toimesta jo esitystapaa valittaessa. Kartan laatijan tulee pystyä vastaamaan seuraaviin kysymyksiin:

1.	Kenelle kartta on tarkoitettu?
	Kartan tietosisällön ja esitystavan tulee vastata tulevan käyttäjänsä todennäköistä kykyä lukea kartan symboliikkaa ja ymmärtää lukemansa.
2.	Mihin tarkoitukseen kartta tehdään?
	Kartografisilla tuotteilla voi olla monenlaisia käyttömuotoja. Kukin käyttötarkoitus edellyttää ainakin jossakin määrin toisistaan poikkeavia ratkaisuja. Karttaa voidaan käyttää esim. tiedonhaun ja tutkimuksenteon välineenä, alueellisen tiedon tallentamisvälineenä, liikkumisreittien valinnassa, päätöksenteon apuna tai mielipiteiden muokkaajana.
3.	Mistä kartta voidaan saada?
	Kartan laatijan tulee myös pohtia, mistä hänen laatimansa tuotetta voi saada, miten se jäljennetään ja kuinka paljon paljon sitä painetaan.
4.	Kuinka ajankohtainen kartan tulee olla?
	Kuten muillakin tiedonvälitykseen liittyvillä tuotteilla, kartalla on omat ajantasaisuusvaatimuksensa. Esimerkiksi päätäntää palvelevan kartan ja liikennekartan tulee olla mahdollisimman ajankohtaisia. Historiallisen kartografian kohteille on usein eduksi niiden korkea ikä.

LÄHTEET: Peltonen 1989

|SISÄLLYSLUETTELO|