EMBA News – Korona-kriisi ja yrittäjyys

Kuluttajat supistivat voimakkaasti menojaan rajoitustoimien estämänä, mutta ennen kaikkea terveysuhkien pelottamana. Yritysten voitot kutistuivat ja niiden toiminnan edellytykset alkoivat murentua. Työpaikkojen massiiviset vähennykset ja tulojen supistumiset häämöttivät. Taloutta uhkasi negatiivinen kierre, joka saattaisi johtaa talouden syöksyyn.

Valtiovalta meillä ja muualla alkoi kuumeisesti etsiä keinoja kierteen katkaisemiseksi. Yrityksille alettiin lapioida rahaa työpaikkojen pelastamiseksi. Päämääränä oli estää taloutta huuhtoutumasta raunioiksi tautiaallon mukana. Kulutuksen nostaminen voi käydä nopeasti, mutta uusien työpaikkojen luonti tuhoutuneiden tilalle ja yritysten välisten arvoketjujen korjaaminen tiedettiin hitaaksi ja kalliiksi.

Tautiaallon tuhovoima on myös vaihteleva. Se iski todella lujaa joihinkin toimialoihin ja yrityksiin, mutta toiset säästyivät vähemmällä. Joillekin tuo aalto tarjosi uusia mahdollisuuksia ja ehkä jopa etulyöntiaseman kriisin jälkeisessä kilpailutilanteessa. Yritysten pelikenttään oli tulossa kuoppia ja kumpareita. Kuten tiedetään, toimivien markkinoiden pelikenttä on riittävän tasainen. Tiedetään myös, että julkisella vallalla on iso vastuu markkinoiden toimintaedellytysten turvaamisessa. Yritysten pelastaminen kertaluonteiselta aallon iskulta vaikuttaa viisaalta politiikalta tässäkin mielessä.

Ongelmana oli, että pelastustoimet oli tehtävä kiireellä eikä vaikutusarviointeihin ollut paljon mahdollisuuksia. Kesän jälkeen tilanne on tässä suhteessa hieman parempi. Yhdysvalloissa on jo valmistunut ensimmäisiä analyysejä. Yhden arvion mukaan valtiovallan yritystukipaketin avulla on onnistuttu pelastamaan 2,3 miljoonaa työpaikkaa. Se on iso luku. Mutta niin on myös pelastettujen työpaikkojen hinta: yhden arvion mukaan peräti 224 tuhatta dollaria per työpaikka.

On selvää, että tuolla hinnalla mikään talousjärjestelmä ei kestä kovin montaa tautiaaltoa. Sitä paitsi on arveltu, että tauti voi jäädä yhteiskunnan pysyväksi riesaksi eli edessämme olisi ns. ”uusi normaali”. Silloin kyse ei olisikaan tsunamin kaltaisista aalloista, joiden jälkeen tarvitsee vain korjata asuntoihin tulleet vauriot ja sitten voidaan muuttaa takaisin jatkamaan elämää entiseen malliin vanhoissa rakennuksissa. ”Uudessa normaalissa” on kyse ikään kuin vedenpinnan pysyvästä kohoamisesta. Veden alle jääneiden talojen korjaaminen on silloin hukkaan heitettyä rahaa. Uudet asunnot on rakennettava ihan uusille rannoille.

Taloudessa tämä tarkoittaa sitä, että vanhojen tuotantorakenteiden on uusiuduttava. Yrityksiä katoaa ja työpaikkoja tuhoutuu lopullisesti. Niitä ei voi loputtomasti pelastaa yritystuilla. Uuteen talousrakenteeseen tarvitaan uusia yrityksiä, uusia tuotantomalleja ja uusia työpaikkoja. Sanalla sanoen uudistavaa yrittäjyyttä.

Taloustieteellinen tutkimustieto kertoo, että nuorissa yrityksissä on talouden tulevaisuus, mutta ne eivät tuo pelastusta nopeasti, kivuttomasti eivätkä automaattisesti. Uudistuminen tapahtuu aikaa vievän ja ”luovan tuhon” kautta. Siinä on parempi tukea ihmisiä kuin vanhoja yrityksiä. Sosiaalipolitiikalla on siis merkittävä tehtävä, kun taloutta uudistetaan. Toisaalta nuoret yritykset saattavat joutua kärsimään rahoitusmarkkinoiden epätäydellisyydestä erityisen pahasti. Valtiovallan tärkeä tehtävä on yrittää korjata tällaisia markkinoiden puutteita. Tehtävä on vaikea, koska samalla on pidettävä huolta terveestä kilpailusta. Kilpailu on tärkeä yritysten innovaatioiden kannustin sekä kansantalouden tuottavuutta vahvistavan rakennemuutoksen muutoksen ajuri. Kilpailu on siis tuottavuuden kasvun keskeinen lähde.

Yrittäjyyden edellytysten turvaaminen on aina tärkeä osa talouden kasvupolitiikkaa. Sen merkitys kuitenkin korostuu entisestään, jos korona-epidemiasta muodostuu krooninen riesa. Silloin tarvitaan uudistavan yrittäjyyden strategiaa kipeämmin kuin koskaan. Mutta sellaisen rakentaminen vaikeissa oloissa on myös erityisen vaikeaa. Siksi myös tuohon synkkään skenaarioon on syytä varautua riittävän ajoissa -- viimeistään nyt heti.

Mika Maliranta
Kirjoittaja toimii tutkimusprofessorina Kilpailu- ja kuluttajavirastossa sekä professorina Jyväskylän yliopistossa.
Maliranta kouluttaa myös Oulun yliopiston kauppakorkeakoulun EMBA-ohjelmassa.