Karonkka

On tapana, että väittelijä järjestää karonkan vastaväittäjän tai vastaväittäjien kunniaksi väitöspäivän iltana. Tavallinen aloitusaika on klo 18–20 riippuen väittelijän ja vastaväittäjän aikatauluista. Karonkka järjestetään tavallisesti ravintolassa tai juhlatilassa, mutta myös kotikaronkka on mahdollinen.

Karonkka vaatii omat järjestelynsä: kutsut, paikan, tarjoilun ja mahdollisen ohjelman. Paikasta ja ohjelmasta riippuen huolehditaan koristeluista, valoista, äänentoistosta, orkesterista yms. Tilaisuudessa pidettävät puheet on syytä valmistella etukäteen (mm. kiitospuhe vastaväittäjälle). Ravintolasta on hyvä etukäteen pyytää tarjouksia erilaisista vaihtoehdoista, jotta yllätyksiä laadun ja varsinkaan hinnan suhteen ei pääsisi tapahtumaan. Ateria sisältää yleensä alkuruuan, pääruuan, jälkiruuan ja kahvin tai teen.

Karonkka alkaa tavallisesti alkumaljalla, joka voi olla esimerkiksi kuohuviini, jokin muu viini tai cocktail. Pääjuomana on yleensä viini ja jäävesi. Alkoholiton vaihtoehto on aina syytä pitää valikoimassa. Myös erikoisruokavaliot on otettava huomioon. Paikkakortit on muistettava, jos niitä tarvitaan. Perinteisen karonkan kustantaa väittelijä itse. On myös mahdollista tarjota illallinen vain vastaväittäjälle ja kustokselle siten, että muut vieraat maksavat puolestaan joko kokonaan tai osittain ruokailun illalliskortin muodossa. Yleistä on, että virallisemman karonkan jälkeen juhliin kutsutaan myöhemmässä vaiheessa myös muuta väkeä tai siirrytään jatkoille johonkin muuhun paikkaan, jolloin kukin vieras usein maksaa tilauksensa itse.

Illallisen nauttimisen aikana on tapana pitää virallisia puheita. Tavallisin ajankohta puheille on pääruuan jälkeen ennen jälkiruokaa; toinen vaihtoehto on jälkiruuan jälkeen ennen kahvia tai teetä.

• Ensimmäisen puheen pitää väittelijä, joka kohdistaa puheensa alun vastaväittäjälle kiittäen häntä väitöskirjansa tarkastuksesta ja arvokkaista sitä koskevista huomautuksista.
• Seuraavaksi väittelijä kohdistaa puheensa väitöstilaisuuden kustokselle. Tämän jälkeen väittelijä on vapaa kohdistamaan puheensa itse valitsemilleen henkilöille. Sellaisia ovat esim. ohjaajat, osajulkaisujen muut tekijät, muut väitöskirjan syntymiseen vaikuttaneet henkilöt, puoliso, vanhemmat jne. Usein tapana on puhua viimeisimpänä puolisolle.
• Seuraava puhuja on vastaväittäjä, joka kohdistaa puheensa ainoastaan väittelijälle.
• Puhujista seuraava on väitöstilaisuuden kustos, joka erityisesti kohdistaa sanansa väittelijään, hänen elämänvaiheisiinsa, oppilaana olemiseen ja väittelijän saavutusten merkitykseen. Tämän jälkeen vastauspuheita pidetään yleensä samassa järjestyksessä, jossa väittelijä kohdisti sanansa.

Kustoksen ja vastaväittäjän kanssa tulee sopia tohtorinhattujen mukaan ottamisesta karonkkaan. Akateemisen perinteen mukaan karonkkaan järjestetään erillinen pöytä tohtorinhattuja varten. Myös karonkkavieraille tulee kertoa tohtorinhatun mukaan ottamisesta kutsun yhteydessä. Tohtorinhattujen mukaan ottaminen karonkkaan ei kuitenkaan ole pakollista.

Kiitoskortti tulee lähettää kaikille niille, jotka ovat muistaneet väittelijää kukkasin tai muilla tavoin väitöksen yhteydessä. Kaikkia kädestä onnittelijoita ei voi muistaa jälkikäteen. Niitä, joiden toiminta on erityisesti auttanut työn edistymistä, tulee muistaa kiitoskorttia arvokkaammalla tavalla, esimerkiksi omistuskirjoituksella varustetulla väitöskirjalla. Perinteisiin väitösmenoihin on myös kuulunut, että vastaväittäjän puolisolle lähetetään väitöspäivänä tai väitöspäivän jälkeisenä aamuna kukkia kiitokseksi siitä, että työn tarkastamiseen on käytetty perheelle kuuluvaa aikaa, mutta tavasta on jo melko laajalti luovuttu. Kustos osaa kertoa oman tieteenalan nykykäytännöistä.